Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Ei pidä vahtia vääriä asioita

Mies työnsi joka päivä heiniä täynnä olevia kottikärryjä kahden valtion rajan yli. Tullimiehet katselivat häntä muutaman viikon. He arvelivat miehen yrittävän saavuttaa heidän luottamuksensa tulemalla ajan mittaan tutuksi. Sen jälkeen hän yrittäisi taatusti salakuljettaa heinien joukossa rajan yli jotakin kiellettyä.

 

Tulli ryhtyi tekemään säännöllisesti pistokokeita, mutta heinäkärryistä ei löytynyt mitään. Kärryissä oli joka kerran pelkkiä heiniä. ”Taitaa olla rehellinen mies”, tullimiehet ajattelivat.

 

Jotain jäi tullimiehiltä huomaamatta. He eivät hoksanneet, että mies salakuljetti rajan yli kottikärryjä.

 

Me kaikki kiinnitämme helposti huomiomme vääriin asioihin ja menetämme siksi jotain tärkeää.

 

Me katselemme kummeksuen tai jopa paheksuen, kun joku kohottaa ylistyslaulun aikana kätensä ja liikkuu musiikin tahdissa, koska emme ole itse tottuneet tekemään niin. Paheksuessamme me luisumme ulkopuolisiksi arvostelijoiksi ja menetämme laulujen sanoman ja keskinäisen yhteyden.

 

Tai me kiinnitämme huomiomme siihen, miten tilaisuuden puhuja harppoo puhuessaan edes takaisin, eikä seiso vakaasti puhujanpöntön takana, kuten meidän seurakunnassamme on tapana. Harppomista tuijottaessamme me menetämme ilosanoman, jota hän julistaa.

 

Tai me rypistämme kulmiamme, kun tilaisuuden musiikki on vauhdikasta ja rytmikästä, koska me olemme tottuneet virsiin ja urkujen soittoon.  Niin tehdessämme me menetämme sen ilon, jota lapset saavat kokea riemuitessaan rakastavan Isänsä hymyilevän katseen alla.

 

Tai me kummeksumme vierailevan puhujan meille uusia painotuksia, ja Raamatun tulkintoja. Keskittyessämme meille vieraiden asioiden tarkkailemiseen me menetämme hänen puheensa varsinaisen sanoman.

 

Myös arkisessa elämässämme me voimme joutua outoihin, epämiellyttäviin, pelottaviin tai jopa vaarallisiin tilanteisiin. Epävarmuus, varuillaan olo ja pelko lamaannuttavat meidät silloin helposti toimintakyvyttömiksi. 

 

Mitä siis tehdä, kun eteen tulee, jotain yllättävä ja meille outoa ja ehkä pelottavaakin, emmekä tiedä, kuinka asiaan suhtautua? Tähän löytyy yksinkertainen neuvo Raamatusta:

 

”Emmekä tiedä, mitä meidän tulisi tehdä. Sinuun me katsomme.” (2.Aik.20:12)

 

Jos me tuijotamme hämmentäviin ongelmiin, me reagoimme helposti väärin ja luisumme väärille poluille. Siksi meidän on aina muistettava katsoa häneen, joka on meidän turvallinen Hyvä Paimenemme ja Vapahtajamme Jeesus. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä ja pitää meistä huolen tapahtuipa mitä tahansa.

Raamattu neuvoo meitä katsomaan hämmennyksen, epävarmuuden ja pelon hetkinä Taivaalliseen Isäämme. Sellaisia raamatunkohtia on runsaasti. Tässä muutama esimerkki:

 

Vaaran ja suuren pelon hetkellä katse suunnattuna Jumalaan 

 

Toisen aikakirjan 20. luvussa kerrotaan kiperästä tilanteesta. Ammonilaiset, moabilaiset ja Seirin vuorten asukkaat olivat hyökkäämässä Juudan asukkaiden kimppuun tuhotakseen heidät. Epätoivoissaan kansa totesi: "Emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme”.

 

 Silloin Herran Henki ilmoitti kansalle: 

 

"Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö tuota valtavaa sotajoukkoa, sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan.”

 

Varhain seuraavana aamuna kansa lähti kulkemaan kohti vihollista. Marssijärjestys oli erikoinen. Soittajat ja ylistäjät kulkivat sotajoukon edellä. Jumala piti lupauksensa. Hän synnytti hyökkäävien armeijoiden kesken sekaannusta ja ne ryhtyivät tuhoamaan toisiaan. Kun kuningas Josafat joukkoineen saapui vihollisten leiriin, siellä oli vain kuolleita ja runsaasti sotasaalista. (2.Aik.20:1-29)

 

Syntejään katuen Herraa etsien ja katse suunnattuna päämäärään


Myös Jeremian kirjassa, sen 50. luvussa kerrotaan, miten harhapoluille luisunut kansa oivaltaa viimein, mihin sen on kuljettava ja ketä katsottava: 

 

”He kulkevat tietään itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. He kysyvät tietä Siioniin, sitä kohti he suuntaavat katseensa. ’Tulkaa! Palatkaamme Herran luo pysyvään liittoon, jota emme enää riko.’" (Jer.50:4-5)

 

Matkalla kohti kotia katse suunnattuna Jeesukseen

 

Meidän tarvitse hakea esimerkkejä ja rohkaisua vain Vanhan testamentin kertomuksista. Heprealaiskirjeen 12. luvusta löydämme kannustavat sanat: 

 

”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr.12:1-2)

 

Katse Jeesuksessa, ei hänen kompuroivissa seuraajissaan

 

Meillä ihmisillä on taipumus vilkuilla sivuillemme. Me tarkkailemme mieluummin naapureittemme syntejä kuin omiamme. Me olemme kovia arvostelmaan ja jopa tuomitsemaan. Ei siis ihme, että Paavalilla on tähän tautiimme varoituksen sana. Se löytyy Roomalaiskirjeen 14. luvusta:

 

"Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa." (Room.14:4-6)

 

Pidetään, ystävät, katse pelastajassamme Jeesuksessa eikä hänen kompuroivissa seuraajissaan, joiden joukosta jokainen meistä joutuu nöyrästi myös itsensä löytämään.

 

Jumalan rauhaa ja siunausta elämäsi matkalle, kalliisti lunastettu ystäväni!

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin