Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

David Pawson ja mikä saarnoissa mättää?

Milloin viimeksi kuulit saarnan, josta vielä muistat jotain? Joka puhutteli, herätti ajatuksia? Sai kenties jopa aikaan muutoksia elämässäsi? Ellei mieleesi tule sellaista saarnaa, voit monien muiden tavoin puhua saarnan kriisistä. Televisiosta ja kirjoistaan tunnetulla Raamatun opettajalla David Pawsonilla on saarnoihin omia mielenkiintoisia näkökulmiaan.

 

”Suomalainen saarna on maailman paperinmakuisin”, on sanonut teologian tohtori Juhani Forsberg.

 

”Liian moni saarna alkaa säätiedotuksella tai uutiskatsauksella. Liian moni saarna luetaan paperista. Liian monesta saarnasta unohtuu se, että elämä saa olla totta myös saarnassa. Liian monen saarnan kieli on kankeaa ja puheen jaksotus pielessä. Liian moni saarna puhuu passiivissa ja yleisesti ottaen”, todettiin Aholansaaren körttiteologien kokouksessa, kun otsikkona oli ”Mistä on huonot saarnat tehty”.

 

Professori Heikki Kotila näki vuonna 2006 julkaistussa Kotimaa lehden kolumnissaan saarnan kriisin taustalla olevan perimmäisen asian unohtamisen, uskon kriisin.

 

”Viimeisen kymmenen vuoden aikana - siis aikana, jolloin kirkko pyrki kehittämään jumalanpalvelustaan - pääjumalanpalvelusten vuotuinen käyntimäärä väheni 16 prosentilla eli 800.000 kävijällä,” totesi Sini Hulmi artikkelissaan, joka julkaistiin vuonna 2007 Hymnologian ja liturgiikan seuran vuosikirjassa. Tuon jälkeen tilanne ei liene ainakaan parantunut.

 

”Liturgiassa voi piiloutua käsikirjan taakse, mutta saarnatessa papista tulee seurakuntansa edessä alaston. On helpompaa puhua korukieltä ja säilyttää etäisyys kuin paljastaa esimerkiksi raamattunäkemyksensä”, on Lahja Pyykönen kirjoittanut kuopiolaisen Kirkko ja Koti lehden pääkirjoituksessa.

 

Vastaavia arvioita suomalaisen saarnan alennustilasta voisi noukkia paljon lisää: Jeesus on jäänyt saarnoissa oven ulkopuolelle. Meille on käynyt kuin Ilmestyskirjan Laodikean seurakunnalle (Ilm. 3:14). Saarnoissa pohdiskellaan ja kysellään ikään kuin kuulijat olisivat tulleet etsimään lisää kysymyksiä eikä vastauksia elämänsä kipeisiin kysymyksiin. Saarnoissa julistetaan humanismin autuutta eikä Jumalan armoa Jeesukseen turvaavalle syntiselle ihmiselle. Jne.

 

Englantilainen David Pawson on kiertänyt neljännesvuosisadan ympäri maailmaa saarnaamassa ja opettamassa. Hän on myös tuottanut valtavan määrän Raamattua käsitteleviä kirjoja. Lisäksi hän on opettanut Raamatusta televisiokanavilla, kaseteilla ja dvd-levyillä. Tuoreessa kirjassaan ”Totuutta etsimässä” hän avaa saarnaamiseen mielenkiintoisia ja hyödyllisiä näkökulmia. (Kirjan laajempi esittelyn ja arvioinnin löydät kautta)

 

David Pawson kehottaa ottamaan saarnojen ja opetusten lähtökohdiksi Raamatun laajemmat kokonaisuudet. Hän vieroksuu irrallisista raamatunjakeista saarnaamista. Asiayhteyksistään erotetut jakeet ovat hänen mielestään kuin koukkuja, joihin saarnaaja ripustelee omia ajatuksiaan antaen niille samalla raamatullisen auktoriteetin.

 

David Pawson toteaa varsin jyrkästi monien saarnojen olevan suorastaan kuin epäjumalanpalvontaa, koska niillä luodaan saarnaajan omien tekstivalintojen ja mieltymysten pohjalta Raamatulle vieras mielikuva Jumalasta. Näin käy, jos saarnoissa keskitytään esimerkiksi vain Jumalan rakkauteen ja armoon unohtaen Hänen vihansa ja kirouksensa.

 

”Sentimentaalinen kuva Jumalasta on hyvin erilainen kuin todellinen Raamatun antama kuva”, Pawson sanoo. Hänen havaintojensa mukaan jopa kuva Jeesuksesta voi olla virheellinen, jos julistus perustuu vain evankeliumeihin jättäen pois seurakunnille lähetettyjen kirjeiden ja Ilmestyskirjan antamat tiedot.

 

”Saarnaaminen on kuin ruoanlaitto. Aterian valmistaminen vie paljon enemmän aikaa kuin sen nauttiminen. Molemmissa tyydytys tulee siitä, että voi ruokkia nälkäisiä. Kummassakin tapauksessa ruokavalion on oltava helposti sulava ja tasapainoinen, ja se otetaan sitä innokkaammin vastaan, mitä houkuttelevammassa muodossa se tarjotaan”, David Pawson kertoo.

 

Heti perään hän toteaa tarvitsevansa tunnin verran valmisteluaikaa jokaista viittä minuuttia kohden saarnatuolissa. Hän sanoo, ettei oikopolkuja ole. Tehokas saarna vaatii yhtä paljon työtä kuin innoitustakin. Seuraavaksi David Pawson kutsuu kirjansa lukijan työhuoneeseensa ja kertoo vaihe vaiheelta kuin kädestä pitäen, millä tavalla hän valmistelee kuuluisiksi tulleet saarnansa ja opetuspuheensa.

 

”Hyvän uutisen saarnaajalle on anteeksiantamaton synti olla tylsä”, David Pawson toteaa.

 

Siinäpä haastetta jokaiselle saarnaajalle ja samalla myös arvioinnin lähtökohtaa penkissä istuvalle kuulijalle.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

1.4.2017 klo 21:17:14
Maj-Britt kirjoittaa

Hyvä kirjoitus ja arviointi!Pyrin kuuntelemaan niin monia Davidin saarnoja kuin mahdollista, tosin englanninkielisiä ruotsiksi tekstitettyjä, jotka sitten käännä äidinkielelleni suomelle. Kiitos Herran, hyvin luulen ymmärtäneeni Davidin pointit, ja on totta sanottava, että yhtään tylsää saarnaa hän ei varmaankaan pidä, eikä taputtele meitä uskovia päähän, niin kuin monet saarnaajat tekevät, kenties pyrkivät miellyttämään kuulijaa unohtaen kertoa helvetin todellisuudesta. Tuon todellisuuden tajuaminen vasta saa langenneen, kuten itsenikin, tajuamaan, missä mennään. Liian monta vuotta olen seurakunnassani kuunnellut "tarinoita", jotka eivät minua sitten ole vieneet mihinkään suuntaan, tai vain huonompaan. Kiitos Tv7:n ja useiden hyvin valittujen puhujien, kuten David Pawson on, olen alkanut oikeasti lähestyä Jumalaa, kunnioituksella ja pelolla, mutta myös ilolla siitä, että Hän antoi Jeesuksen kuolemaan minunkin tähteni.



21.3.2015 klo 16:18:15
kirjoittaa

ei alkuperätekstissä ole ollut jaejaottelua , se on kirkkoisien ja jesuiittaisien fiilistelyä , ei kukaan jaa omiakaan kirjeitään jakeisiin ; ihmiset pitäisivät moista tarähtäneenä ,Ja toisekseen, Tämä herra on yksi niitä loputtomia maailmanlopun ammattiennustelijoita , jotka pesee rutkasti tuohta tällä tavalla ,



14.1.2014 klo 14:58:52
en kerro 67 kirjoittaa

minun mielestä tas david pawson opettaa oikein raamattua ja ei jätä pois mitään.itse haluan opetella raamattua juuri näin ja hänellä ei ole ainakaa ilmiöitä näkyvissä.



22.12.2013 klo 15:23:54
Minna Tanskanen kirjoittaa

Palvotteko te Jeesusta ylempänä kuin Jumalaa? Jeesus on Jumalan poika, ja hän itsekin asettuu Jumalan alaisuuteen!



21.11.2013 klo 22:44:25
Admin kirjoittaa

Mielestäni Marja kirjoittaa täyttä asiaa. Hengellisen puheen tai saarnan laatua ei mitata teologisella oppineisuudella eikä akateemisella koulutuksella vaan henkilökohtaisella suhteella Jeesukseen. Jos se puuttuu, tilanne on hieman sama kuin jos ystävänään esitteli kaupan ikkunasta napatun upeasti puetun mallinuken.



8.1.2012 klo 23:18:57
Leena Peltonen kirjoittaa

Asuessamme Kanadassa kirkomme pappi puhui useamman viikon ajan jostakin Raamatun kirjasta ja siitä annettiin kuulijoille myös kirjalliset muistiot, joissa oli myös täydennettäviä kohtia. Puheet olivat hyvin jäsenneltyjä, liitettiin jokaisen ihmisen elämään. Samalla Raamattua käytiin hyvin perusteellisesti läpi ja opetus oli antoisaa. Kaipaan tätä kokonaisvaltaista opetusta, jota saan täällä Suomessa raamattupiirissä.

Jos haluatte tutustua tämän kirkon nettisivuihin ja sen saarnoihin, niin sivun osoite on:

http://www.wlachurch.org

Siunauksin,
Leena Peltonen



16.12.2011 klo 13:59:37
Ville Rantanen kirjoittaa

Hei Kalle Rantanen ja kaverit

Mikä on tuo TV7 ? Ei varmaan aivan kirkollinen, kun ei oma pappisikaan sitä tunne. Noita TV-kanaviahan on satelliittilautaset kukkuroillaan. Mutta kysy pastoriltasi tohtori Juhani Forsbergista. - Ja mikä se uusin saarnaharjoitusten ohjaaja olikaan yliopistossa? - Joka tapauksessa teologinen koulutus yliopistotasolla on laaja-alaista ja parasta mitä on tarjolla. Niin että ei tarvitse uskoa kaikkea hörhöilyä - kun sellaistakin esiintyy uskovaisten Siionissa.

"David Pawson kehottaa ottamaan saarnojen ja opetusten lähtökohdiksi Raamatun laajemmat kokonaisuudet. Hän vieroksuu irrallisista raamatunjakeista saarnaamista. Asiayhteyksistään erotetut jakeet ovat hänen mielestään kuin koukkuja, joihin saarnaaja ripustelee omia ajatuksiaan antaen niille samalla raamatullisen auktoriteetin."
Tämä viisaus (?) ei tietenkään tarkoita sitä, että sieltä täältä saksitut säkeet omakohtaisenkin mielen mukaan yhteen koottuna eivät voisi "kokonaisuutena " olla muuta kuin irrallisia Raamatun kohtia. Omakohtainen ei liene myöskään välttämättä turvallisesti yleistettävissä Pyhän Hengen puheeksi, vaikka kuinka se omassa korvassa tai pikku seurassa siltä kuulostaisi.
Mutta älkää pojat ja tytöt siitä masentuko. Kyllä se oma pappikin vielä oppii ja opettaa, kun jaksaa opiskella ja saarnata.



2.12.2011 klo 21:15:50
Marja Juntunen kirjoittaa

Minun mielestäni saarnat sortuvat siihen, että papilla ei ole joko selkeää henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen tai rohkeutta kertoa siitä. Sellainen johtaa asian peittelyyn kyselyjen, pohdintojen sekä teologisen oppinaisuuden verhoihin.



29.11.2011 klo 10:36:01
R Laine kirjoittaa

Heikki Kotilan havainto on viisautta. Jos omakohtainen usko Jeesukseen ja halu todistaa Hänestä puuttuvat, saarna jää ontoksi ja voimattomaksi. Uskon synnyttäjä ja eläväksi tekijä Pyhä Henki ei sitoudu meidän oppineisuuteemme ja viisauteemme vaan yksin Kristukseen ja Hänen kirkastamiseensa.



24.11.2011 klo 14:26:30
Kalle Rantanen kirjoittaa

Kiitos TV7 kanavalle David Pawsonin ohjelmista ja kirjoista. Olen saanut niistä todella paljon.
Kysyin kerran seurakuntamme papilta, katseleeko hän David Pawsonin raamattuopetuksia?
Pappi vastasi minulle: Kuka on David Pawson?
Vastaus yllätti. Aajttelin, että kannattaisi varmaankin tutustua ja ottaa oppia.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin