Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Armo, totuus ja kaksi magneettia

Tuhlaajapojan paluu, Rembrandt, v.1668-69

”Leikitkö lapsena joskus magneeteilla? Muistatko, miten kahden magneetin positiivisesti varautuneet päät hylkivät toisiaan? Jos sinulla on kaksi hyvin voimakasta magneettia, tarvitaan paljon voimaa niiden saamiseksi yhteen ja pitämiseksi yhdessä”, kertoo John Burke kirjassaan Mutaa ja mestariteos.  Hänen mielestään armo ja totuus ovat kuin kahden magneetin positiivisesti varautuneet päät, joita kristityillä on suuria vaikeuksia pitää yhdessä.

 

Armon ja totuuden tasapainon säilyttäminen näyttää olevan meille kristityille perin vaikeaa. Tartumme helposti joko pelkkään armoon ilman totuutta tai totuuteen ilman armoa.

 

Totuus ilman armoa näyttää olevan usein käytössä silloin, kun kristityt ruotivat toistensa tekstejä ja ajatuksia. Omaa menettelyä saatetaan puolustaa sillä, että tämähän on vain avointa ja rehellistä palautetta. Totuuden kanssa ilman armoa toimittaessa ollaan kuin fariseukset: kivet valmiina käsissä tai niitä heittelemässä. Tällaisella ”avoimella rehellisyydellä” on loukattu ja haavoitettu monia. Joitakin sellainen on ajanut epätoivoon ja jopa itsemurhaan.

 

Millaisia netin keskustelupalstat mahtaisivatkaan olla, jos me noudattaisimme Paavalin neuvoa: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room.12:10)

 

Paavalilla on kärkkäille arvostelijoille myös varoituksen sana: ”Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.” (Room.14:4)

 

Myös Jaakobin kirjeessä varoitetaan tuomion ja vikoilun hengestä: ”Älkää panetelko toisianne, veljet. --- Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?  (Jaak.4:11-12)

 

Jeesus sai armon ja totuuden pysymään tasapainossa. Hänestä sanotaan: ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh.1:17) Jeesuksesta myös sanotaan, että ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)

 

Jeesus sai armon ja totuuden tasapainoon vielä suuremmalla voimalla, rakkaudella. Se näkyi hänen kohdatessaan syntisiä ihmisiä sekä esimerkiksi vertauksessa tuhlaajapojasta. Vain oikeaa oppia varjelleet fariseukset ja lainopettajat saivat häneltä ankaran tuomion.


Samaa rakkauden tietä tarjotaan meille ensimmäisessä Pietarin kirjeessä: ”Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ’rakkaus peittää paljotkin synnit’". (1.Piet.4:8)

 

Jeesuksen seuraajien tuntomerkki ei ole oikea oppi. Kiistely kasteesta tai ehtoollisesta ei ole merkki uskollisesta opetuslapseudesta, vaikka monet tuntuvat niin luulevan. Teologian hienoudet ja pilkun tarkat tulkinnat eivät tee kenestäkään autuasta. Oman seurakunnan tai tunnustuskunnan perinteiden ja oppikäsitysten ärhäkkä puolustaminen tai toisella tavalla ajattelevien kristittyjen moittiminen ei vie ketään senttiäkään lähemmäksi taivasta.

 

Jeesus antoi omiensa tuntomerkiksi keskinäisen rakkauden: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh.13:34-35)

 

Enempää ei tarvita. Vähempään ei pidä tyytyä!

 

---------------

 

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin