Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Yhteys alkaa anteeksi antamisesta

Kenraali Robert E. Lee
Huhtikuussa 1865 Amerikassa elettiin kriittisiä hetkiä. Sisällissota verisine taisteluineen oli lähestymässä loppuaan. Etelävaltioiden kenraali Robert E Lee oli antautunut pohjoisvaltioiden kenraali Grantille.

 

Myöhemmin Lee pyysi etelävaltioita liittymään Unioniin ja muodostamaan pohjoisvaltioiden kanssa yhden kansakunnan.  Kenraali Leen vetoomus tehosi. Vähitellen myös muut etelän joukot antautuivat, ja sota päättyi. Mutta miten saataisiin loppumaan myös viha, katkeruus ja kostonhimo?

 

Lincolnin salamurha oli jättänyt valtakunnan epävarmuuteen. Kuka johtaisi jälleenrakennusta, ja miten aiemmin taistelleet ja katkerasti toisiaan vihanneet osapuolet voitaisiin yhdistää?

 

Kysymykseen, miten yhteys voitaisiin rakentaa, saatiin vastaus 2. päivänä toukokuuta 1865 Alexandriassa St. Paulin metodistikirkossa.

 

Aamujumalanpalvelus oli edennyt hetkeen, jolloin nautittiin Herran Pyhä Ehtoollinen. Ihmiset tulivat alttarille rukoilemaan ja ottamaan ehtoollisen vastaan.

 

Mustat, jotka istuivat takana omassa kirkonosassaan, eivät yleensä osallistuneet ehtoollisen viettoon.  Kun sota ja orjuus nyt olivat ohi, vanha musta mies nousi ylös, käveli keskikäytävää eteen ja polvistui alttarille.

Tällaista ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Niinpä kukaan, pappi mukaan lukien, ei tiennyt, miten pitäisi menetellä.

Parin minuutin hämmennyksen ja hiljaisuuden jälkeen valkoinen mies, jolla oli hulmuava vaalea tukka ja parta, nousi ylös penkistä. Ryhdikkäänä ja varmoin askelin hän käveli eteen, polvistui alttarille aivan mustan miehen viereen ja rukoili hänen kanssaan.

 

Ryhdikäs ja määrätietoinen valkoinen mies ei ollut kukaan muu kuin kenraali Robert E Lee, entinen etelävaltioiden joukkojen komentaja.



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin