Usko ja 25 sentin ihme
Nuori poika istui puiston penkillä lukemassa Raamattua. Hän oli hyvin innostunut lukemastaan ja huudahteli tuon tuosta muista ihmisistä piittaamatta: ”Halleluja! Jumala on suuri!” Ohitse sattui kulkemaan nuori mies, joka oli juuri suorittanut päätökseen yliopisto-opintonsa. Tuntien itsensä hyvin valistuneeksi ja viisaaksi hän kysyi syytä pojan valtavaan iloon.
”Luin juuri, miten Jumala halkaisi Punaisen meren aallot ja auttoi näin Israelin kansan pakenemaan faaraon sotajoukkoa. Eikö vain ollutkin ihmeellinen asia!” poika riemuitsi.
Oppinut mies hymyili säälivästi ja istuutui pojan viereen penkille päättäen avata pojan silmät näkemään elämän tosiasiat.
”Kaikelle tuolle on olemassa hyvin yksinkertainen selitys,” oppinut mies aloitti päättäen opastaa nuoren pojan pois uskomusten ja tarujen maailmasta. ”Nykyaikainen tutkimus on todistanut, että Punaisessa meressä oli kyseisellä alueella tuohon aikaan ainoastaan 25 senttiä vettä. Israelilaisilla ei siksi ollut minkäänlaisia vaikeuksia meren ylittämisessä,” oppinut mies jatkoi.
Poika oli kuulemastaan hämmästynyt ja aivan sanaton. Hänen katseensa harhaili oppineesta miehestä Raamattuun ja Raamatusta oppineeseen mieheen.
Varmana siitä, että oli voinut opastaa valistumattoman, naivin ja epäilemättä hieman yksinkertaisen pojan tiedon poluille oppinut mies nousi penkiltä ja jatkoi matkaansa. Tuskin hän oli ehtinyt ottaa muutamaa askelta, kun hänen takaansa kuului vielä innokkaammin ja entistä kovemmalla äänellä: ”Halleluja, Jumala on suuri!”
Oppinut mies kääntyi ja kysyi syytä pojan valtavaan riemuun.
”Uskomatonta!” poika huusi. ”Jumala on vielä paljon suurempi ja mahtavampi kuin olin osannut odottaa. Hän ei ainoastaan opastanut israelilaisia Punaisen meren yli. Tämän lisäksi hän hukutti faaraon koko armeijan 25 senttiin vettä!”
