Upporikas, joka eli rutiköyhänä

Farmi ei tuottanut tarpeeksi, että hän olisi kyennyt maksamaan veronsa ja lainojensa korot. Niinpä hän pelkäsi koko ajan menettävänsä farminsa. Ilman valtion maksamaa tukea perhe ei olisi selviytynyt edes ruuan ja vaatteiden hankinnasta.

Päivästä päivään Ira paimensi lammaslaumojaan Teksasin kumpuilevilla niityillä. Hän ei kyennyt näkemään luonnon kauneutta, sillä huoli velkojen hoidosta ja maksamattomista laskuista pyöri lakkaamatta hänen mielessään.

Eräänä päivänä öljy-yhtiön seismologien ryhmä saapui hänen maatilalleen. Insinöörit, kertoivat, että tilalta voisi kenties löytyä öljyä, ja pyysivät lupaa saada tehdä muutamia koeporauksia. Iralla ei ollut mitään tätä vastaan, ja niin sopimus allekirjoitettiin.

Noin kolmensadan metrin syvyydessä porat osuivat suunnattomaan öljylähteeseen. Jo ensimmäisestä porausaukosta saatiin 80.000 barrelia eli tynnyriä (tynnyri =166,3 l) päivässä. Myöhemmin maatilan alueelta löytyi useita vielä paljon tuottavampia porauskaivoja.

Ja köyhä lammasfarmari Ira Yates omisti ne kaikki. Samana päivänä, kun hän oli ostanut maatilan, hän oli saanut omistukseensa myös kaikki nuo suunnattoman arvokkaat öljyesiintymät. Siitä huolimatta hän oli elänyt vuodesta toiseen puutteessa ja köyhyydessä. Monimiljonääri eli ainaisessa rahapulassa ja pakkohuutokaupan sekä häädön pelossa.

Miten tämä oli ollut mahdollista? Vain siksi, ettei hän tiennyt öljyn oleva aivan jalkojensa alla.

Me olemme usein kuin Ira Yates. Meille on annettu valtava aarre, mutta silti me elämme usein hengellisessä köyhyydessä ja puutteessa. Pelastuksen lisäksi meille on annettu oikeus Pyhän Hengen lahjoihin ja voimaan, mutta silti me elämme usein ankeaa ja voimatonta hengellistä elämää.

1 Kor.1:4-7