Testaa, olisiko sinussa ainesta keisariksi
Nuoret olivat hämmästyneitä, joku heistä pääsisi keisariksi!
”Annan jokaiselle teistä tänään siemenen,” keisari jatkoi. ”Vain yhden siemenen, mutta se on hyvin erikoinen siemen. Ottakaa siemen, menkää kotiinne, kylväkää siemen purkkiin, hoitakaa sitä hyvin, ja tulkaa tasan vuoden päästä purkki mukananne takaisin. Valitsen silloin sen, joka tulee olemaan tämän valtakunnan seuraava keisari!”
Nuorten joukossa oli poika nimeltä Lii. Muiden lailla hänkin sai siemenen, meni kotiin ja istutti siemenen avaraan purkkiin ja parhaaseen multaan.
Päivät kuluivat, ja Lii hoiti istuttamaansa siementä huolellisesti. Joka päivä hän vietti paljon aikaa purkin ääressä katsoen, joko mullasta alkaisi pilkistää jotain vihreää.
Noin kolmen viikon kuluttua toiset nuoret alkoivat puhua siemenistään ja kasveista, jotka olivat alkaneet kasvaa. Lii tuijotteli omaa purkkiaan, mutta mitään ei näyttänyt nousevan mullasta. Kului neljä viikkoa, kului viisi viikkoa, mutta vieläkään ei näkyviin noussut mitään vihreää.
Muut nuoret puhuivat innoissaan kasveistaan, joita he hoivasivat ja ihailivat. Lii tunsi itsensä surkeasti epäonnistuneeksi, mutta jatkoi siemenen hoivaamista, vaikka alkoikin jo epäillä tappaneensa siemenensä.
Kaikilla muilla oli jo purkeissaan ihania kasveja, hänellä ei ollut mitään. Silti Lii jatkoi sitkeästi odotteluaan.
Viimein vuosi kului, ja nuorten oli aika kokoontua keisarin palatsiin. Lii sanoi äidilleen, ettei hän kehdannut mennä palatsiin tyhjän purkkinsa kanssa. Äiti kuitenkin rohkaisi Liitä menemään ja olemaan keisarin edessä epäonnistumisensakin kanssa rehellinen.
Kun Lii saapui palatsiin, hän saattoi vain ihmetellä, miten monenlaisia kauniita kasveja muut olivat tuoneet mukanaan. Niissä oli kaikenlaisia muotoja ja värejä.
Lii laittoi muiden lailla purkkinsa lattialle jääden seisomaan sen taakse. Kun muut nuoret näkivät tyhjän purkin, ne pilkkasivat Liitä ja nauroivat hänelle. Jotkut olivat myötätuntoisia ja sanoivat rohkaisevasti, että olihan se varmasti ollut hyvä yritys.
Viimein keisari saapui saliin ja tervehti nuoria. Lii yritti piiloutua muiden taakse ja olla mahdollisimman huomaamaton.
”Hyvänen aika, miten ihania, kauniita ja suurenmoisia kasveja te olette kasvattaneet!” keisari ihasteli kulkiessaan tutkimassa purkkeja. ”Tänään yksi teistä valitaan seuraavaksi keisariksi,” hän jatkoi.
Äkkiä keisari huomasi Liin salin perältä ja hänen tyhjän purkkinsa. Hän käski vartijoiden tuoda Liin ja hänen tyhjän purkkinsa eteensä. Lii oli kauhuissaan. Nyt häntä varmasti rangaistaisiin epäonnistumisestaan!
Kun Lii oli tuotu keisarin eteen, tämä kysyi nuorukaisen nimeä.
”Minun nimeni on Lii,” poika vastasi välittämättä muiden nuorten tirskumisesta ja pilkallisista huomautuksista.
Keisari käski kaikkien vaieta. Katsoen Liihin keisari sanoi: ”Kunnioittakaa uutta keisarianne. Hänen nimensä on Lii!” Lii ei ollut uskoa korviaan. Hänestäkö tulisi keisari? Miten se olisi mahdollista, sillä hänhän oli epäonnistunut täydellisesti?
”Vuosi sitten annoin teille kaikille siemenen,” keisari sanoi. ”Käskin teidän ottaa siemen mukaanne ja istuttaa sen, kastella sitä ja tuoda vuoden kuluttua takaisin minulle,” keisari jatkoi.
”Annoin teille kaikille keitetyn siemen, josta ei voinut kasvaa mitään. Te kaikki lukuun ottamatta Liitä toitte minulle monenlaisia kasveja ja kukkia. Kun te huomasitte, ettei siemen lähtenyt kasvamaan, te korvasitte sen toisella siemenellä. Vain Lii oli kyllin rehellinen ja rohkea tuodakseen minulle purkissaan takaisin sen mitä oli minulta saanut. Tästä syystä hänestä on tuleva keisari.”
----------------
Ainoa, mitä Jumala meiltä odottaa, on se, että teemme parhaamme sillä, minkä hän on meille antanut.
2 Piet.3:18, Kol.1:3, 1 Piet.1:1-3
