Istuttaessamme
kukan siemenen maahan toteamme, että se on pieni. Emme kuitenkaan halveksi sitä
siitä, että se on juureton ja varreton. Me käsittelemme sitä huolellisesti ja
annamme sille kasvun tarvitsemaa vettä ja ravinteita.
Sitten koittaa päivä, jolloin pieni itu putkahtaa maasta. Me emme silloin nimittele sitä epäkypsäksi ja
alikehittyneeksi. Myöhemmin me emme
arvostele nuppuja siitä, että ne eivät ilmestyessään ole auki. Me ihmettelemme
kasvua ja annamme kasville sen tarvitsemaa huolenpitoa kaikissa
kehitysvaiheissa.
Kukka on kukka siitä hetkestä, kun se on siemen, aina siihen asti, kun se
kuolee. Jo siemeneen sisältyvät, kaikkina sen kasvun ja kehityksen aikoina, sen
kaikki mahdollisuudet. Se on vain jatkuvassa muutoksen tilassa. Kuitenkin
jokaisessa vaiheessa, jokaisena hetkenä, se on täydellinen sellaisena kuin se on.
Ihan niin kuin Sinäkin olet!
------------
Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. 1.Joh.3:2
(322)