Sokea Fanny meni viisitoistavuotiaana New Yorkin sokeiden kouluun. Myöhemmin hän opetti samassa koulussa englantia ja historiaa. Kaiken kaikkiaan Fanny vietti koulussa 35 vuotta, ensin oppilaana ja sitten opettajana.
Jätettyään opettajan tehtävän Fanny keskittyi kaikkein köyhimpien auttamiseen ja elätti itsensä kirjoittamalla.
Kerran eräs saarnamies sanoi Fannylle myötätuntoisesti: ”On todella sääli, että Herramme ei antanut sinulle näkökykyä, vaikka Hän antoi sinulle monia muita lahjoja.”
Fanny vastasi välittömästi: ”Jos olisin syntymähetkelläni saanut esittää yhden pyynnön, olisin pyytänyt saada syntyä sokeana.”
”Miksi?” kysyi hämmästynyt saarnamies.
”Koska, kun menen taivaaseen, kaikkien aikojen ensimmäinen asia, jonka saan nähdä, ovat Vapahtajan kasvot!”