Onnelliseksi vai katkeraksi?
Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, oppii pelkäämään.
Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, oppii tuomitsemaan.
Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, oppii pettämään.
Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.
Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.
Lapsi, joka saa osakseen kiitollisuutta, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka saa osakseen tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.
-Ronald Russell
Eikä noin käy vain pienille lapsille. Sama voi tapahtua työpaikalla ihmissuhteille tai jopa suhteellemme Jumalaan.
Ihminen, joka joutuu työpaikallaan muiden sysimäksi, muokkaa asenteensa ja käyttäytymisensä ja sen perusteella.
Ihminen, jolle on opetettu, että Jumala on ankara nipottaja, joka vain etsii tilaisuutta ”pudottaa kuuman kiven taivaasta” epäonnistuneen päähän, kuten joillekin lapsille ennen sanottiin, kasvaa jumalasuhteessaan pelokkaaksi, torjuvaksi, epäluuloiseksi tai uhmakkaaksi.
