Onko sinun mittasi jo täynnä?
Seisoen yleisönsä edessä ja tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin". Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle. Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi "oppilaitaan" ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?"
Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!"
Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko varmoja?" Hän otti pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti. Sitten professori kysyi jälleen: " Onko purkki nyt täynnä?"
Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää "leikin" juonen. Yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei."
"Hyvä", sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. Taas hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?"
"Ei!" vastattiin salista.
"Hyvä", sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmäänsä ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä meille opettaa?"
Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden kokouksen tai tapaamisen."
"Ei", sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan."
Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta?"
”Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisenä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää aikaa todella tärkeille asioille.”
"Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiinne” professori sanoi, heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.
