Onko sinuakin puhdistettu tulessa?

Lause hämmästytti naisia ja aprikoivat, miten moinen lause mahtoi kuvata Jumalan toimintatapaa. Niinpä eräs naisista lupasi ottaa selville millaisesta prosessista tulessa puhdistamisessa todellisuudessa oli kysymys.

Seuraavalla viikolla nainen soitti kultasepälle ja sopi tapaamisen hänen työpajaansa mainitsematta kuitenkaan tiedonjanonsa perimmäistä syytä.

Naisen katsellessa kultaseppä piti hopeaa tulen päällä antaen sen kuumentua. Samalla hän selitti naiselle, että hopeaa puhdistettaessa sitä on pidettävä keskellä liekkiä, missä kuumuus oli korkein, jolloin epäpuhtaudet palaisivat pois.

Nainen muisti Malakian tekstistä, miten Jumala juuri noin polttaa meistä pois epäpuhtauksia. Sitten hänen mieleensä nousi koko lause ”Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean”. Nainen kysyi kultasepältä oliko totta, että hopeaa puhdistettaessa kultasepän oli koko ajan istuttava hopean vieressä?

 ”Kyllä,” mies vastasi. ”Eikä edes riitä, että hän istuu pitelemässä hopeaa. Hänen on tarkkailtava hopeaa koko sen ajan, kun se on liekin yllä. Jos hopea jää tuleen hetkeksikään liian pitkäksi aikaa ja kuumenee liikaa, se menee piloille.”

Nainen oli hetken hiljaa. Sitten hän kysyi kultasepältä: ”Mutta mistä voit tietää, koska hopea on täydellisesti puhdistunut?”

Kultaseppä hymyili naiselle ja vastasi: ”Se on helppoa. Hopea on puhdas, kun se on niin kirkasta, että voin nähdä siinä oman kuvani.”

Kenties Jumala johdattaa sinut tänään puhdistettavaksi liekin kuumimpaan kohtaan. Muista silloin, että sinä olet joka hetki Jumalan kädessä ja hänen rakastavan katseensa alla. Jumala jätä ei jätä sinua hetkeksikään silmistään. Hän ei unohda sinua liekkiin niin pitkäksi aikaa, että tuhoutuisit.