Onko helvetti todella olemassa?
Jeesus puhui opetuslapsilleen usein helvetistä. Tämän ajan julistajat vaikenevat siitä lähes kokonaan.
Onko helvetti olemassa? Kuolevia potilaita hoitanut tohtori Maurice Rawlingsin antaa tähän kysymykseen hätkähdyttävän vastauksen.
Tohtori Maurice Rawlings on tunnettu sydän- ja verisuonisairauksien asiantuntijana. Hän on työskennellyt Yhdysvalloissa Cahattanoogan aluesairaalassa ja lääketieteellisessä oppilaitoksessa sekä Tennesseen yliopistossa. Hän on työskennellyt myös Yhdysvaltojen armeijan ja laivaston lääkärinä Saksassa sekä henkilökunnan lääkärinä Pentagonissa. Tuolloin hän hoiti mm. kenraaleita Marshhall, Bradley, Patton ja Eisenhower.
Tohtori Rawlings on joutunut usein hoitamaan teho-osastolle tuotuja tapauksia. Kuolema ja siihen liittyvät kokemukset ovat tulleet hänelle erittäin tutuiksi. Hän on kirjoittanut näistä kokemuksistaan kirjan ”To Hell and Back”, Helvettiin ja takaisin.
Tohtori Rawlings oli vannoutunut ateisti, joka piti kaikkia uskontoja hölynpölynä. Hänen mielestään kuolema merkitsi ainoastaan ihmisen olemassaolon lakkaamista. Vuonna 1977 tapahtui jotain, mikä toi dramaattisen muutoksen hänen elämäänsä.
Tohtori Rawlingsin potilas Charlie McKaig lakkasi toimenpiteiden aikana hengittämästä. Monitori näytti vaarallisen nopean sydänkäyrän. Viimein sydän pysähtyi ja Charlien silmät kääntyivät nurinpäin ja hänen ihonsa väri alkoi muuttua sinertäväksi.
Sydän saatiin sähköshokeilla käynnistymään uudelleen. Välittömästi elämän palattua Charlie alkoi huutaa sanoja: ”Minä olen helvetissä! Minä olen helvetissä!”
“Hallusinaatioita”, tohtori Rawlings ajatteli.
Useimmat potilaat huutavat, monet pyytävät sydänhieronnan aikana ottamaan pois kädet, jotka tuntuvat musertavan kylkiluut. Mutta Charlie sanoi päinvastoin: ”Älkää lopettako! Älkää lopettako! Joka kerran kun te lopetatte, minä joudun takaisin helvettiin!”
Kun Charlien tajunta palasi täydellisesti, hän pyysi tohtoria rukoilemaan puolestaan. Tohtori Rawlings kertoo tuosta tilanteesta: ”Tunsin itseni ilmiselvästi loukatuksi. Itse asiassa käskin hänen tukkia suunsa. Sanoin olevani tohtori enkä pappi. Tällöin hoitaja katsoi minua aivan kuin sanoen: ’Tehkää nyt jotakin’. Niinpä saadakseni Charlien lopettamaan huutamisensa ja minun kiusaamiseni tekaisin pienen rukouksen: ’Jeesus Kristus Jumalan poika, pidä minut poissa helvetistä. Jos saan elää seuraan sinua ja olen sinun,’ ja käskin Charlien toistaa sen.
Charlie toisti tohtorin lähes piloillaan laatiman rukouksen ja silloin tapahtui jotain, mikä muutti sekä tohtorin että hänen potilaansa elämän. Tohtori Rawlings kertoo siitä: ”Tapahtui hengellinen kääntymys ja uskoontulo. En ollut nähnyt sellaista koskaan aikaisemmin. Charlie ei ollut enää kauhusta silmät laajenneina huutava epätoivoinen hullu, joka oli ahdistellut minua kuolemanpelossaan. Hän oli nyt rauhallinen, rentoutunut ja yhteistyöhön halukas.”
“Kaikki tuo järkytti minua syvästi. Oma tekorukoukseni ei ollut pelastanut vain Charlieta. Se oli kerralla muuttanut myös minut. En vielä tänä päivänäkään pysty selittämään, mitä silloin tapahtui.”
Ei ole kovinkaan epätavallista kuulla ihmisistä, jotka tällaisten kuolleista paluiden yhteydessä kertovat nähneensä kirkkaita valoja, vihreitä niittyjä tai valo-olentoja, aiemmin kuolleita sukulaisia ja muuta vastaavaa. Tohtori Rawlingsin potilaita haastattelemalla keräämä aineisto tuo näihin kertomuksiin myös toisenlaisen maailman.
Tohtori Rawlings sanoo että lähes 50 prosentilla 300 haastatellusta oli ollut Charlien kaltaisia kokemuksia tulesta, paholaisen kaltaisista olennoista ja muista helvettiin liittyvistä synkistä asioista. Rawlings sanoo, että tällaisia näkyjä kohdanneet muuttavat myöhemmin kertomustaan, koska nuo kokemukset ovat olleet niin kipeitä, eivätkä he halua myöntää edes itselleen, missä he ovat käyneet.
”Nämä kertomukset ovat mullistaneet elämäni,” tohtori Rawlings sanoo. ”Kuoleman jälkeen on elämää, ja jos en tiedä, mihin silloin olen menossa, kuoleminen ei ole turvallista.”
(Luuk.16:1-31, Matt.10:28, Matt.18:9,
