Näkyvä ja näkymätön todellisuus

Ihminen voi aistia vain kolmekymmentä prosenttia auringon valon kirjosta ja 1/70 osan sähkömagneettisesta säteilystä. Esimerkiksi lepakot kykenevät löytämään hyönteiset ainutlaatuisen kaikuluotainjärjestelmänsä ansiosta. Kyyhkyset puolestaan kykenevät suunnistamaan magneettikenttien avulla, ja koirat kykenevät tunnistamaan 10.000 kertaa enemmän hajuja kuin ihminen.

Hengellinen ja näkymätön maailma on samalla tavalla meidän aistiemme ulottumattomissa. Niiden löytäminen ja niihin tutustuminen vaativat hengellisen heräämisen mukanaan tuomaa aistien heräämistä. Näin myös Raamattu opettaa:

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Jeesus sanoi (Joh.3:3).

”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1.Kor2:14)

Oletko kuullut miehestä, joka Mies seisoi Hyde Parkissa laatikon päällä ja todisteli kristinuskoa humpuukiksi. Hän sanoi: ”Ihmiset sanovat minulle, että Jumala on olemassa, mutta minä en voi nähdä häntä. Ihmiset sanovat, että kuoleman jälkeen alkaa iankaikkinen elämä, mutta minä en voi sellaista nähdä. Ihmiset sanovat, että viimeisenä päivänä on tuomio, mutta en minä voi nähdä sellaista. Ihmiset sanovat, että on olemassa taivas ja helvetti, mutta en minä sellaista voi nähdä.”

Mies kiipesi alas ”saarnatuolistaan” ja sai muutamia kättentaputuksia. Sitten toinen mies nousi saippualaatikon päälle puhumaan: ”Ihmiset sanovat, että on olemassa vihreää ruohoa, mutta en minä voi sellaista nähdä. Ihmiset sanovat, että yläpuolella on sininen taivas, mutta en minä voi sellaista nähdä. Ihmiset sanovat, että ympärillämme on korkeita puita, mutta en minä sellaisia voi nähdä. Kuten näette, minä olen sokea. Silti uskon vakaasti, että kaikki tuo on olemassa, vaikka en voikaan sitä nähdä!”