Kuka sopisi Juudaksen malliksi?
Kolmen vuoden kuluttua Juudaksen kasvot puuttuivat yhä. Kardinaali hoputti da Vinciä ja pyysi taiteilijaa saattamaan työnsä valmiiksi. Lopulta tämä näki kadulla umpihumalaisen miehen, jonka kasvoissa oli julmat ja itsekkäät juonteet. Ryysyläinen kannettiin kirkkoon malliksi Juudaksen kuvaa varten.
Kun taiteilija viimeisteli työtään, mies alkoi selvitä. Hän katsoi järkyttyneenä maalausta.
"Olen nähnyt tuon ennenkin!" hän huudahti.
"Milloin?" da Vinci kysyi kummastuneena.
"Kolme vuotta sitten, ennen kuin sorruin juopottelemaan ja menetin kaiken. Lauloin kuorossa ja elämäni oli täynnä unelmia. Eräs taiteilija pyysi minut Jeesuksen kasvojen malliksi.”
Brasilialaisen kirjailija Paulo Coelhon kertomassa tarinassa on ainakin kaksi pohtimisen arvoista näkökulmaa: 1) synti jättää jäljet, 2) hyvä ja paha löytyvät samasta ihmisestä
