Elämän tarkoitus ja hiljainen epätoivo
Mikä tarkoituksemme sitten onkin, huomaamme pian, että olosuhteet tekevät usein aikeemme tyhjiksi.
Syömiselle ja juomiselle omistautuneet saavat pian ruuansulatusvaivoja, tai mikä vielä pahempaa, eivät enää olekaan iloisia, vaikka miten juhlisivat.
Rahan hankkimisesta innostuneet eivät saakaan rahaa tarpeeksi tai joutuvat vararikkoon.
Harras uskova huomaa kuten israelilaiset, ettei Jumalan kanssa ole kovin helppoa elää, sillä hän tuntuu usein olevan kovin välinpitämätön tai kuuro valittujaan kohtaan.
Niinpä me yritämme muuttaa olosuhteita:
Syömiselle omistautuneet kokeilevat ruuansulatusta helpottavia valmisteita, terveysklinikoita tai kirurgiaa.
Rahaa ahnehtivat yrittävät muuttaa sääntöjä tai kumota ne korvatakseen menetyksensä.
Uskovat yrittävät salata pettymyksensä, pitävät julkisivunsa kunnossa ja yrittävät entistä kovemmin olla kunnon uskovaisia. Tai he vaihtavat uskonnollisuutensa ateismiksi. Tai, niin kuin kultaisen sonnin valmistaneet israelilaiset, tekevät itselleen jumalan, joka on heille mieluisampi.
Mutta yritimmepä mitä tahansa ja kuinka kovasti hyvänsä, niin olosuhteet ovat ankaria ja voittavat meidät lopulta, jolloin jatkamme elämäämme hiljaisessa epätoivossa.
Jos alamme nähdä elämämme matkana Kristuksen kanssa Jumalan luo, silloin tilanne alkaa muuttua. Olosuhteet pysyvät samoina, mutta me tulkitsemme ne eri tavalla. Nyt me näemme ne meitä säälivän Jumalan huomautuksina, joilla hän vaatii meitä muuttamaan matkamme suuntaa. Turhautumisen ja epätoivon tilalle vaihtuvat turvallinen luottamus ja iloinen odotus.
Perinteisesti tätä suhtautumisen muutosta on kutsuttu katumukseksi ja parannuksen tekemiseksi.
