Antonius Muretus piti oppineita luentoja jo 18-vuotiaana. Siirryttyään Ranskasta Italiaan hän piti Roomassa luentoja antiikin kirjailijoista ja lainopista. Hän myös kirjoitti loistavalla latinan kielellä useita meidän ajallemmekin säilyneitä arvostettuja teoksia.
Eräänä päivänä Muretus sairastui ja tarvitsi kiireesti
lääkärin apua. Niinpä hän lähti tapaamaan lääkäreitä tavallisissa arkisissa ja
kieltämättä jo varsin kuluneissa vaatteissaan. Tutkittuaan Muretusta lääkärit
keskustelivat keskenään latinaksi arvellen ettei tuollainen tavallinen ihminen
ymmärtäisi mitä hänestä puhuttiin.
“Faciamus experimentum in anima vili”, toinen lääkäreistä sanoi. Suomeksi lause tarkoittaa: ”Kokeillaan jotain hoitoa tähän arvottomaan olentoon.”
Voimme vain kuvitella, millaiset lääkärien ilmeet olivat, kun ”tämä arvoton olento” vastasi heille mitä puhtaimmalla ja soituvimmalla latinalla: “Vilem animam appellas pro qua Christus non dedignatus est mori?” Suomeksi: ”Kutsutteko arvottomaksi sellaista, jota Kristus ei halveksinut vaan kuoli myös hänen puolesta?”