Armo ehdoitta ja Elisabet I

Salamurhaa hautova nainen ei ollut ottanut huomioon sitä, että kuningattaren henkivartijat tekivät työnsä huolellisesti. He tarkastaessaan kuningattaren yksityistilat ennen kuningattaren saapumista ja löysivät naisen ja kiskoivat hänet kolttujen ja mekkojen keskeltä esille.

Vartijat raahasivat naisen kuningattaren eteen, kertoivat mistä olivat hänet löytäneet ja näyttivät tikaria, jolla nainen oli aikonut murhan tehdä. Nainen ymmärsi, että hänellä ei ollut tuossa tilanteessa mitään mahdollisuutta välttyä kuolemanrangaistukselta. Niinpä hän heittäytyi kuningattaren jalkoihin ja anoi armoa vedoten siihen, että hän oli nainen kuten myös kuningatar.

Kuningatar katsoi jaloissaan makaavaa naista kylmästi ja sanoi: ”Jos minä armahdan sinut, niin mitä voit minulle luvata, mihin käyttäisit elämäsi?”

Nainen nosti katseensa ja vastasi: ”Armo, joka sisältää ehtoja, ei ole armoa lainkaan.”

Kuningatar Elisabet I hämmästyi ja sanoi: ”Olet oikeassa, Pyydän anteeksi armahdukselleni asettamiani ehtoja!” 

Nainen vapautettiin, ja kerrotaan, ettei kuningattarella tuon päivän jälkeen ollut uskollisempaa ja alttiimpaa palvelijaa kuin tuo nainen.

Juuri noin toimii Jumalan armo. Se ei aseta ehtoja, ja saa ihmisen kiitollisuudesta palvelemaan Lunastajaansa ja lähimmäisiään. (Room.3:21-24)