Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ?Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!?
Vuosi sitten saimme yllättäen hoitoomme kaksi pientä oravaa, kun ulkovarastoon seitsemän pikkuista synnyttänyt emo hylkäsi pienokaisista kaksi kylmälle betonilattialle. Otimme pikkuiset kasvattilapsiksemme, ja annoimme niille nimet Usko ja Toivo.
Molemmat oravat kasvoivat isoiksi metsäoraviksi. Vapauteen päästyään ne ovat viihtyneet pihapiirissämme läpi talven. Kesän tultua ne ovat jopa keränneet tänne melkoisen määrän sukulaisiaan.
Sana sokeiden ja karvattomien orpojen onnistuneesta hoidosta levisi Pirkanmaalla löytöeläimiä hoitaviin piireihin. Niinpä tänä keväänä Kaijalle tarjottiin ensin kaksi orpoa poikasta Tampereen Kissanmaalta. Hieman myöhemmin tarjolla oli kolmaskin apua tarvitseva Orivedeltä. Kun kesä 2022 oli jo kääntynyt syksyksi, joukkoon liittyi vielä Nokialta löydetty Aulis.
"Hei, ystävät! Minulla on nyt tärkeitä uutisia kerrottavana. Sellaista, mistä voi olla sinullekin hyötyä. Vinkkini koskee muuttoa ja siihen valmistautumista. Tiedän mistä puhun, sillä eilen minulla oli muuttopäivä. Minusta on nääs vihdoin tullut oikea metsäorava!
"Olen onnekas, koska
koira ei syönyt minua,
en kuollut nälkään,
kukaan ei astunut päälleni,
eikä minusta tullut kissan,
supin, variksen tai korpin iltapalaa."
Olli, Tuuli ja Viima olivat viikon verran aitan takana tutussa ja turvallisessa häkissään. Sieltä ne haistelivat ulkoilmoja, kuuntelivat metsän ääniä ja saivat turvallisen kotihäkkinsä suojasta katsella muita eläimiä.
Sitten ovi vapauteen avattiin ja pojat lähtivät kuusikkoon, kuten oikeitten metsäoravien kuuluukin. Pitkään seurasimme hieman haikeina niiden taidokasta kiipeilyä korkeissa puissa, hyppyjä oksalta oksalle ja sitä valtavaa iloa, jonka kaikki uusi niille tuotti. Sitten ne katsoivat metsän vihreyteen.
Koiran ulkoiluttaja – tai paremminkin hänen koiransa – löysi eilen Nokialla metsäpolulta pienen oravavauvan. Ilman koiraa pienokainen olisi todennäköisesti jäänyt huomaamatta. Miten 25 g painava pienokainen oli metsäpolulle joutunut, on arvoitus. Viime hetkellä se joka tapauksessa löydettiin, sillä noin pieni elämä sammuu nopeasti ilman lämpöä ja ravintoa.
Pienet orvot oravamme Olli (kotoisin Orivedeltä) sekä Tuuli ja Viima (kotoisin Tampereen Kissanmaalta) ovat kasvaneet ja voivat hyvin. Teini-ikään ehtineet kasvattilapsukaisemme kiipeilevät, temmeltävät ja ottavat ruokailun päälle kelpo päivätorkut.
22.7.2022 meillä on pirtissä kasvamassa kolme vikkelää ja valloittavaa vilistäjää. Vuosi sitten rakentamani häkki on jälleen käytössä! Aikanaan oravat siirretään entiseen tapaan häkissään pihan reunaan aitan taakse kuusien tuntumaan.