5. Aulis: ”Pian minustakin tulee oikea metsäorava!”

26.10.2022

”Moi, minun nimeni on Aulis. Olen syntynyt Nokialla joskus heinä- elokuun vaihteessa. Koiraa ulkoiluttanut ihminen - tai oikeastaan hänen koiransa - löysi minut. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta päädyin ihan pienenä, karvattomana ja sokeana perhehoitoon Pihavaan.

Oravat syntyvät keväällä tai alkukesästä. Minä olen sellainen oravaperheen iltatähti, kolmannen poikueen todella onnekas jäsen.

"Olen onnekas, koska

koira ei syönyt minua,

en kuollut nälkään,

kukaan ei astunut päälleni,

eikä minusta tullut kissan, 

supin, variksen tai korpin iltapalaa."

"Kasvattivanhempani ovat huolissaan. He pelkäävät, etten selviä talvesta, kun olen vieläkin kovin pieni. Lintulaudalla käyvät oravat ovat minuun verrattuna tosi isoja. Ne ovat myös ehtineet ulkona eläessään kasvattaa lämpimän aluskarvan turkkiinsa. Samalla ne ovat saaneet talvimuodin vaatiman harmaan turkin."

Minäkin olen hieman huolissani. Pelottaa muuttaa Pihlavan pirtistä ulos, vaikka saankin kuulemma häkkini ja lämpimän mökkini sekä kaikki leluni ja evääni mukaan.

Minua varten rakennettu upea häkki ei kuulemma sovi aitan päätyyn vanhempien kasvattioravien häkin viereen. Joko yli satavuotias aitta on liian pieni tai häkin turhan kookkaita.

Vaan eipä hätää. Minulle on rakennettu mainio paikka autokatoksen jatkeena olevan varaston päätyyn. Se on aivan kuusikon reunassa. Jos käpyä ei tahdo löytyä, niin aina voin vierailla keittiön ikkunan edessä olevalla lintulaudalla. Siellähän taitaa olla muutenkin jo enemmän oravia kuin lintuja!

Pirtissä olevassa mainiossa Orava-kirjassa kerrotaan, että vain yksi viidestä oravanpoikasesta selviytyy seuraavaan kesään ja jatkaa sukukypsinä oravien uljasta elämää.

Minä aion olla tuo yksi, joka selviytyy!

Ja miksen selviytyisi, sillä kasvattivanhempani hoitavat minulle lämpimän asunnon sekä aamiaiset ja päivälliset vanhan savusaunan seinustalle omaan häkkiini. Kun häkin kulkuluukku on jatkuvasti auki, voin kiipeillä puissa ja tutustua metsäoraviin. Lounaaksi voin napostella kuusien latvoista käpyjä. Tai piipahtaa siellä lintulaudalla.

Ja jos tulee oikein hurjan kylmä, niin pääsen varmasti takaisin pirttiin heidän kanssaan lämmittelemään! Pääsenhän?

Pidetään yhteyttä! Hyvää alkavaa talvea myös sinulle! Syö säästäen käpyjä, sillä ainakin täällä päin tuntuu olevan aika heikko käpyvuosi.”

Terveisin, Aulis

metsäorava, n. 3 kk