Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ?Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!?
Löysimme heinäkuun alussa autokatoksemme varaston lattialta kaksi emonsa hylkäämää oravavauvaa. Ne olivat karvattomia ja sokeita, aivan tavattoman pieniä. Pienempi, joka sai nimen Usko, painoi 25g. Hieman suurempi Toivo 38g.
"Tulethan varmasti usein katsomaan!" kuiskasi Toivo hiljaa Reijo-isännän korvaan ja antoi pienen suukon, kun oravia oltiin siirtämästä pirtistä ulos. Ja Reijo tietysti lupasi käydä ahkerasti katsomassa. Hän lupasi myös tuoda samalla pienille ystävilleen monenlaista nakerrettavaa.
"Harri-koira tässä, hei! Tänään Pihlavan pirtissä oli päivä, jota me koirat aina inhoamme. Tiedättehän, hirmuinen pölynimuri pauhaa, matot riepotetaan ensin ulos ja hetken päästä taas sisälle. Tuoleja siirrellään ja mikään ei pysy turvallisesti paikoillaan.
Oravien häkissä käy aamuisin hirmuinen kuhina. Usko ja Toivo kiipeilevät verkkoja ylös ja alas. Seuraavaksi ne kipittävät kiipeilypuussa ja leikkivät hippaa. Sitten ne aloittavat kaiken alusta.Kun Kaija-emäntä avaa häkin oven ja työntää kätensä sisälle, Usko ja Toivo kilpailevat siitä, kumpi ehtii ensimmäiseksi kämmenelle. Veijarit tietävät, että ojennettu käsi tarkoittaa ruokahetkeä!
"Hei, Harri-koira tässä! Lupasin Jäbälle, että toimin hänen Pihlavan Uutisiensa sisäkirjeenvaihtajana, kun lampailla ei ole pääsyä tänne pirttiin. Täällä tapahtuukin vallan ihmeellisiä asioita. Niinpä, kuten isosta kuvasta klikkaamalla näkyy, minä seuraan tarkasti tilanteen kehittymistä.
Jäbä tässä, moi! Pihlavan lampolan suurin ja vahvin lammas on Kerttu. Hänen kanssaan on mukavaa ja turvallista retkeillä metsässäkin.
Sitten kun minä kasvan suureksi ja tulen Kerttuakin vahvemmaksi, minä kuljen edellä ja suojelen Kerttua. Lammaslaumassa meidän pässien tehtävänä on suojella lampaita kaikilta vaaroilta.
"Hei, Jäbä tässä taas! Kävimme tänään metsäniityllä ruokailemassa. Ruodoa on paljon, mutta se ei ole enää yhtä makoisaa kuin alkukesästä. Siihen on alkanut tulla syksyn maku!
Pikkuiset oravamme Usko ja Toivo ovat kasvaneet hyvää vauhtia. Kodeikseen ne ovat saanteet Reijon vanhat huopatossut. Lämpöisissä ja pehmeissä tossussa ne viihtyvät hyvin päiväunillaan.
Hei, Jäbä tässä taas! Ette kyllä arvaa, mitä tuolla sisällä touhutaan. Itse en ole päässyt sisälle katsomaan. Hyvä ystäväni Harri on kuitenkin kertonut kaiken. Tieto on varma, sillä terriereihin voi aina luottaa.
Harrin pusupesulassa on aamuisin asiakkaita jonoksi asti. Kun Harri antaa Mikki Hiirelle aamupesua, tämän kaksoisveli Nokipoika odottaa vuoroaan kärsivällisesti. Sitten osat vaihtuvat.
"Eipäs ryntäillä! Ensin hoidetaan aamupesu. Vasta sen jälkeen pääsette hakkuuaukiolle ruokailemaan!" sanoi Harri koira tomerasti ja nuoli Mikki-Hiiren naaman puhtaaksi ja silmät kirkkaiksi.Mikki-Hiiren kaksosveli Nokipoika katseli touhua vierestä. Se odotti kovasti jo omaa vuoroaan, sillä Harri osaa hoitaa aamupesut todella taitavasti.
"Jäbä lammas tässä taas, hei! Etpä arvaakaan, kuka asuu korkealla räystään alla, Pihlavan piharakennuksen päädyssä! Muualla tuollaista rakennusta sanotaan ladoksi. Täällä se on suuli.
"Hei, Jäbä-karitsa tässä taas! Eilen täällä tapahtui ihan kummia. Kun Kaija-emäntä kävi aamulla autokatoksen perävarastossa, hän löysi sen lattialta otuksen, jota hän luuli rotan poikaseksi. Pirttiin palattuaan hän lähetti Reijo-paimenen tappamaan rotanpoikasen, kun ei pystynyt sitä itse tekemään."
"Hei, olen Jäbä, ja minulla on hurjan kuuma. Huomasin, että helteiden varalle on seinään asennettu eläimiä varten tuuletin, jonka edessä makoilemalla on mukavan vilpoista.""On ihan pakko pyytää paimeneltamme lampolan seinään samanlainen, kun lampaat eivät noilta kutuilta hevin vuoroa saa."
"Hei, ystävät" Olen Jäbä, pieni valkoinen karitsa, ja minulla on taas jotain jännää kerrottavaa. Paimenemme Reijo ruokki meitä kolmea tuttipulloilla, joissa on lämmintä kutunmaitoa. Eikö olekin minun asentoni komea!
"Heippa, nimeni on Jäbä! Paimeneni Reijo kertoi, että moni hänen kavereistaan on valitellut asumuksensa olevan helteellä hirmuisen kuuma. Niinpä päätin kertoa sinulle, miten me lampaat, vuohet ja kanat pärjäämme täällä Pihlavassa."
"Heippa, olen Jäbä. Nyt esittelen sinulle ihanan kukkaniittyni, todellisen herkkupöytäni.Monet julkaisevat täällä kuvia herkullisista aterioistaan. Päätin tehdä samoin. Tämä salainen metsäniittyni tarjoaa herkullista ruokaa sekä vatsalle että silmälle.
"Minun nimeni on Jäbä. En oikein tiedä, miksi minun nimeni on Jäbä. Se ei haittaa. Harva meistä on päässyt omaa nimeään valitsemaan."
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Täällä Pihlavassa lippu liehuu tangossaan. Myös kuttulassa liputetaan. Lahjan pikkuiset kilit ovat niin suloisia, etteivät sanat riitä sitä kertomaan.
Kaksi päivää sitten Kaijaa odotti aamulla pitkään jo odotettu yllätys. Kaija oli Nyt kuttumme Lahjan karsinassa oli viimein kaksi juuri syntynyttä ja vielä märkää kiliä.
Kaikki alkoi kanoista. Kaija halusi Pihlavaan kesäkanoja. Yhden talven ne viettivät ystävien navetassa. Seuraavana kesänä rakennettiin talvilämmin kanala. Sitten hankittiin kuttu (vuohi), joka sai nimen Siiri. Sille piti saada kaveri. Nyt sillä on kavereita pieni lauma. Lammasta meidän ei pitänyt koskaan ottaa. Yhden kuitenkin kasvatimme tuttipullolla kahden päivän ikäisestä. Toisen hankimme sille seuraksi. Lopun voi arvata.