Vapaiksi pelosta
Elämäämme on hiipinyt pelko. Luonnon saastuminen, ilmastonmuutos, työpaikan menetys, sairastuminen, onnettomuudet ja väkivalta ovat esimerkkejä nimettävistä peloista, jotka ahdistavat ja valvottavat monia aamuyön hiljaisina tunteina.
On myös kasvotonta pelkoa, sellaisia, jota meidän on vaikea edes määritellä. Elämä vain tuntuu hallitsemattomuudessaan pelottavalta.
Pelkoa on aina käytetty myös ihmisten hallitsemiseen ja rahastamiseen. Pelon käyttäminen välineenä ei ole vierasta myöskään hengellisessä elämässä. Maailmanlopusta tai tiettynä päivänä tapahtuvista katastrofeista ja sodista varoittavia profetioita on levitetty kaikkina aikoina. Päivämäärät ovat tulleet ja menneet ilman luvattuja onnettomuuksia, mutta se ei ole tällaisia uhkakuvia tehtailevia ”profeettoja” lannistanut.
Raamattu profetioiden tarkoitus ei ole levittää kauhua eikä lamaannuttaa pelolla. Ne kehottavat parannuksentekoon ja turvaamaan kaikissa tilanteissa Jumalaan. Hän on rakkaudessaan antanut syntiemme sovitukseksi ainoan Poikana. Hänen ohjeensa lopun ajan tapahtumien kohtaamiseen on rohkaiseva: ” Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28)
Uusien asioiden kohtaamiseen liittyy usein pelkoa. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen, uudet toimintamallit ja muuttuneet olosuhteet saavat meidät tuntemaan epävarmuutta, epävarmuus luo pelkoa ja pelko synnyttää torjuntaa. Ja jälleen löytyy kristittyjenkin joukosta niitä, jotka omista peloistaan käsin haluavat myös muiden tuntevan olonsa epävarmaksi ja pelokkaaksi.
Eräs pelkojen ja ennakkoasenteiden temmellyskenttä on karismaattisuus. Näin on yhä siitä huolimatta, että kirkkomme johdon toimesta karismaattisuudesta on ryhdytty käymään nopeasti laajenevaa ja erittäin myönteistä keskustelua.
Mitä on luterilainen karismaattisuus? Miten me, jotka kärsimme jäsenkadosta ja vähäverisyydestä, voisimme saada kirkkomme ja seurakuntiemme toimintaan sitä voimaa, joka saa Aasian, Afrikan ja eteläisen Amerikan seurakunnat kasvamaan valtavalla nopeudella?
Kaikkien kirkkomme piispojen viime keväänä antama yhteinen helluntaijulistus oli käynnistämässä laajaa keskustelua karismaattisuudesta. Tätä keskustelua käymässä ja siihen rohkaisemisessa haluaa olla mukana myös Hengen uudistus kirkossamme ry, joka saavuttaa tänä vuonna 30 vuoden iän.
Hengen uudistuksen kokoama Kirkonrakentajien Foorumi järjesti yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa syyskuussa 2007 runsaasti myönteistä palautetta saaneen seminaarin luterilaisesta karismaattisuudesta. Tänä keväänä 21.4. järjestettävässä vastaavassa seminaarissa työtä jatketaan tarkastelemalla karismaattista seurakuntaa, johtamistapaa ja messua. Seminaarin ohjelma arvovaltaisine ja tunnettuine puhujineen löytyy tästä lehdestä.
Rohkeutta ei ole paikalleen pysähtyminen ja kaiken uuden torjuminen. Rohkeutta on se, että menee peloistaan ja epävarmuudestaan huolimatta eteenpäin. Rohkeutta on, että sitoutuu lujasti Raamatun sanaan, Jumalan lupauksiin ja Hengen johdatukseen silloinkin, kun se vaatii luopumista omista ennakkoasenteista.
Apostolien ja nuoren seurakunnan johtajien oli kohdattava ja voitettava nämä pelot ja haasteet, kun he lähtivät toteuttamaan Jeesuksen käskyä evankeliumin julistamisesta ja kaikkien kansojen tekemisestä hänen opetuslapsilleen. Aika ja välineet ovat tänään toiset, mutta Jeesuksen seuraajilleen antamat tehtävät ovat edelleen samat. Sama on myös ”voima korkeudesta”, Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi ja myös lähetti pelkojensa keskellä kamppaileville seuraajilleen.
Reijo Telaranta
Kädenojennus 1/2008
Pääkirjoitus
