Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Astian kiillottamisesta sisällön rakentamiseen

Vuonna 2001 Suomen luterilainen kirkko, Suomen Vapaakirkko ja Suomen Helluntaiherätys kirjasivat kaikkien kolmen yhteisenä näkemyksenä mm. seuraavaa:

”Karismaattisuus kasvaa kaikkialla kristikunnassa ja elvyttää sen hengellistä elämää. Suomessa karismaattisuutta esiintyy myös neuvotteluun osallistuneissa kolmessa kirkkokunnassa, ja se tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja asettaa uusia haasteita.”

 

--- ”Pyhä Henki synnyttää arkielämässä vaikuttavaa Hengen hedelmää ja varustaa armolahjoin erilaisiin palvelutehtäviin. Pyhä Henki toimii myös sairaiden parantamisen, kielillä puhumisen ja profeetallisen julistuksen ja muiden armolahjojen kautta. Armolahjoja esiintyy seurakunnissamme, mutta niiden asemaan ja merkitykseen sisältyy erilaisia korostuksia. Olimme yhtä mieltä siitä, että armolahjoja tulee vaalia eikä torjua: "Älkää sammuttako Henkeä" (1. Tess. 5:19).”

 

Vuonna 2005 Luterilainen maailmanliitto julkaisi puheenvuoron nimellä ”Lähetys kontekstissa, Muutos, Sovitus, Voimaannuttaminen”. Asiakirjassa pohditaan, mitä kokonaan karismaattinen kirkko voisi käytännössä olla:

”Karismaattinen kirkko ottaa lähetystehtävässään käyttöön Hengen kaikki lahjat: evankeliumin julistamisen, pahan valloista päästämisen, rukouksella parantamisen, yhteisönrakennuksen, palvelun ja oikeudenmukaisuuden puolustamisen. Karismaattinen uudistus korostaa sitä tosiasiaa, että kristinusko koskee ihmisen koko olemusta: tunnetta, järkeä, tahtoa ja intohimoa. Tämä puolestaan selittää sen, että juuri kirkkojen karismaattinen liikehdintä on vastuussa niiden nopeasta kasvusta ja laajentumisesta.”

Keväällä 2007 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat antoivat yhdessä niin sanotun helluntaitervehdyksen, jonka teksti on kokonaisuudessaan luettavissa tämän lehden sivulla.

 

Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka kirjoitti 5.9.2007 blogiinsa otsikolla ”Karismaattisuus on siunaus ja tehtävä”. Tekstissään hän toteaa mm. seuraavaa:

”Vaikka karismaattisuus on kirkon perusta, tarvitaan jatkuvasti elvyttäviä liikkeitä, ettei kirkko kuivetu ja kuole. Siksi karismaattiset liikkeet ovat siunaus kirkolle. Tämä on saattanut jäädä vaille huomiota, kun kirkko on käyttänyt opetusvirkaa karismaattisuuden kanavoimiseksi oikeille teille. Jokainen kirkon paimen rukoilee Pyhän Hengen uudistavaa työtä, että kirkko säilyisi elävänä.”

 

Helsingissä 11.9. järjestetyssä seminaarissa, josta kerrotaan tässä lehdessä, arkkipiispa emeritus John Vikström totesi puheenvuorossaan, miten hänen kaudellaan ”kirkon astiaa” uudistettiin ja puhdistettiin mm. raamatunkäännöksellä sekä uudistamalla virsikirja ja jumalanpalvelus. Vikströmin mielestä kirkko elää nyt etsikkoaikaansa. On pysähdyttävä miettimään, miten tuohon astiaan saataisiin sisältöä.

 

Helsingissä Lähetyskirkossa järjestetty seminaari oli rohkaiseva ja innostava. Kaikesta saattoi huomata, että astian sisältöön liittyvät asiat nousevat esille yhä laajemmin ja toistuvammin: Miten Pyhä Henki saisi uudistaa meitä ja kirkkoamme sekä varustaa kaikki seurakuntalaiset Ef.4:12 mukaisesti rakentamaan Kristuksen seurakuntaa?

 

Runsaasti myönteistä palautetta saanut seminaari aloitti karismaattisuutta kirkossamme käsittelevien seminaarien sarjan. Seuraava Kirkonrakentajien Foorumin seminaari järjestetään samassa paikassa maanantaina 21.4.2008. Tervetuloa mukaan rakentamaan kirkkoamme!

 

Reijo Telaranta

 

Kädenojennus 3/2007

Pääkirjoitus

 

 



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin