Upe Putiainen: Kolmentoista tien risteys

Upe Poutiainen,

Kolmentoista tien risteys

Päivä 2012

Useimpia ihmisiä kiinnostavat elämänkerrat ja hyvät tarinat. Tämä tiedetään aikakauslehtien toimituksissa. Asia on tuttu myös telttakokouksia järjestäville seurakunnille. Kokousten todistuspuheenvuorot rakentuvat tavallisimmin hyvän tarinan ja kiinnostavan elämänkaaren yhdistämiselle.

Upe Poutiaisen kirjassa on kolmetoista puhuttelevaa ja toinen toistaan värikkäämpää elämäntarinaa. Mukana on vankilakundeja, maailmalla rillutelleita matkaoppaita, kirkkoherroja, ökyrikkaiden yksityislentäjiä ja juopottelevia maalausurakoitsijoita ja nunnia. Mainitakseni vain joitain esimerkkejä elämän koko kirjon ja raadollisuuden mukaansa ottavasta joukosta. Yhteistä heille kaikille on uskon tien kuoppaisuus ja yllätyksellisyys sekä onnellinen loppu.

Kirjan tarinoissa on vahva eletyn ja koetun maku. Omia lankeemuksia ja harharetkiä ei paisutella. Maailman turuilla vietetyistä vuosista ei tehdä sosiaalipornoa. Jeesuksen ja uskon löytymisestä ei liioin esitellä ruusunpunaisena ”nyt kaikki on auvoista ja helppoa” -hypenä. Kertojien jalat ovat tukevasti maassa, vaikka sydän ja ajatukset tarinoiden lopussa pyrkivätkin jo tavoittelemaan taivaallisia.

Kirjan voi lukea suoraviivaisesti hyvänä tarinakokoelmana ja uskon rohkaisuna. Kirjan voi lukea myös tutustumisretkenä maailmoihin, joista useimmilla meistä ei ole edes utuista aavistusta. Pahan valta, pimeyden voimat ja ihmisen sisältä kumpuavat synkät ratkaisut ovat käytännössä varmasti aika vieraita kaikkien seurakuntien uskovaisille, jotka tapaavat lähinnä vain kaltaisiaan.

Kirjan lopussa on ikään kuin bonuksena ja neljäntenätoista tarinana Upe Poutiaisen oma kertomus vaiheista, jotka tekivät hänestä työsiirtolan apulaispäällikön, Idäntyön toiminnanjohtajan, kristillisen kirjailijan ja Jumalan työtoverin. Loppuun on myös lisätty luettelo kirjoista, joista kaikki tuhlaajapojat ja -tyttäret voivat löytää kjotimatkalleen oikeat koodinaatit.