Timo Junkkaala: Oikein väärin ymmärretty Luther
Timo Junkkaala,
Oikein väärin ymmärretty Luther
Perussanoma 2017
Oliko Luther elämänkielteinen ilonpilaaja, jota voimme syyttää luterilaisuuden työhulluudesta? Entä heittikö hän paholaista mustepullolla, kirjoitteli kapakkarenkutuksiin hengellisiä sanoja ja suhtautui kielteisesti seksuaalisuuteen?
Onko Luther todella sanonut niin, vai ovatko tuollaiset asiat pelkkiä myyttejä tai väärinkäsityksiä? Mikä on totta ja mikä pelkkää tarinaa? Timo Junkkaala oikoo nasevalla tavalla väärinkäsityksiä, joita Lutherin kohdalla tuntuu riittävän runsaasti kaikilta elämän ja teologian aloilta. Ja jopa teologienkin keskuudessa.
Kirjan ulkoasu on hieman vanhahtava ja oppikirjan oloinen. Sen ei kannata antaa hämätä, sillä tärkeän asiansa ja vetävän otteensa ansiosta kirja kuuluu uskonpuhdistuksen juhlavuoden Lutheria käsittelevien kirjojen kärkijoukkoon.
Kirjassa on neljä osaa, joissa on lyhyitä muutaman sivun mittaisia lukuja. Niitä on yhteensä peräti 66 kappaletta. Otsikoiksi on poimittu Lutheria koskevia väärinkäsityksiä ja virheellisiä tulkintoja. Niinpä jo pelkkä kirjan sisällysluettelo on melkoinen lukukokemus.
Selkeät osat ja lyhyet luvut tekevät kirjasta maallikollekin helposti
luettavan ja omaksuttavan. Kaksi ensimmäistä osaa ovat Tavallisimmat (väärin)käsitykset ja Elämänkertaa liittyviä
(virheellisiä)väitteitä. Näiden parissa lukija viihtyy varmasti. Kahdelle
seuraavalle, teologian kysymyksiin syvemmälle kaivautuvalle on annettu otsikot Pyhää
Henkeä ja armovälineitä koskevia (väärin)käsityksiä sekä Muita myös teologien esittämiä, (mutta silti vääriä) väittämiä.
Ja toden totta! Olen useammankin kerran ollut kuuntelemassa, kun joku teologi, käytännössä siis pappi, on puheissaan kertonut asioita, jotka Timo Junkkaala osoittaa kirjassaan vääriksi. Kirja sopii siksi erinomaisesti tavallisten penkinkuluttajien lisäksi myös teologien luettavaksi!
Virheellisiä käsityksiä oikoessaan Timo Junkkaala piirtää taitavasti kuvaa Lutherista niin teologina kuin ihmisenäkin. Mustan kaavun alta paljastuu elävyydessään, huumorintajussaan ja tempauksissaan verrattoman inhimillinen ja hauska henkilö, johon on mukava saada tutustua pintaa syvemmältä.
Luther ei väsynyt saarnaamasta ja opettamasta niistä hengellisistä aarteista, jotka hän oli Raamattua lukiessaan löytänyt. Ansaitsematon armo, ristinteologia ja Jeesuksen asema kaiken keskipisteenä olivat hänelle luovuttamattomia asioita. Ne nousevat selkeästi esille myös kirjassa riippumatta siitä, mitä Lutherin toiminnan aluetta kulloinkin käsitellään.
Nuo kolme keskeistä ydinkohtaa nostivat kirjaa lukiessani mieleeni kysymyksen: ”Mitähän Luther mahtaisi ajatella meidän tavastamme viettää reformaation juhlavuotta?” Luther korosti Jeesusta ja mittasi kaikkien asioiden arvoa sen mukaan, miten hyvin ne ”ajavat Jeesusta” eli osoittavat häneen Pelastajanamme ja Vapahtajanamme. Entä, miten on nykyään?
Meidän kirkossamme ei juhlita uskonpuhdistuksen juhlavuotta vaan kirkkopoliittisesti korrektisti reformaation juhlavuotta. Monenlaista on vuoden varrelle suunniteltu, mutta Lutherin tärkeimmillä hengellisille aarteille niissä on hyvin niukasti tilaa.
Jeesuksen nimen kuulee saarnoissa ja puheissa yhä harvemmin ja harvemmin. Puhetta synnistä ja parannuksenteosta vierastetaan, ettei kenellekään tulisi paha mieli.
Olisikohan reformaation juhlavuoden jälkeen taas uskonpuhdistuksen paikka!
Yhteenveto:
Oliko Luther elämänkielteinen ilonpilaaja, jota voimme syyttää luterilaisuuden työhulluudesta? Entä heittikö hän paholaista mustepullolla, kirjoitteli kapakkarenkutuksiin hengellisiä sanoja ja suhtautui kielteisesti seksuaalisuuteen? Lutherista on sanottu monenmoista, mutta mikä on totta ja mikä pelkkää tarinaa? Kirjassaan Timo Junkkaala oikoo nasevalla tavalla väärinkäsityksiä, joita Lutherin kohdalla tuntuu riittävän runsaasti jopa teologienkin keskuudessa. Erittäin kiinnostava ja tarpeellinen kirja.
Teksti, selkeys, ulkoasu ***
Sisältö, sanoma *****
(696)
