Tapio Puolimatka: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Tapio Puolimatka

Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Uusi Tie, 2010, 500 sivua,

Nykyään puhutaan paljon avoimuudesta ja vapaudesta, jopa sananvapaudesta. Silti usein tuntuu, että kyse on lähes hämäyksestä. Avoimuutta ja vapautta riittää vain siihen saakka, kun kannanotot käyvät yksiin vallitsevien mielipiteiden kanssa. Niistä poikkeava leimataan nopeasti fundamentalistiksi, taantumukselliseksi tai konservatiiviksi. Liberaalit näyttävät suhtautuvan vapaamielisesti lähinnä vain kanssaan samaa mieltä oleviin.

Kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa toimiva Tapio Puolimatka ei ole pelännyt leimatuksi tulemista. Hän on kirjoittanut oikein urakoimalla teoksia, jotka ovat saaneet tieteisuskoon vannoutuneet, liberalismista hurmioituneet ja ateismin poteroihin kaivautuneet julkaisemaan kiihkeitä vastaväitteitä sekä tunnepitoisia syytöksiä.

Tapio Puolimatka julkaisi vuonna 2005 kirjan ”Usko, tieto ja myytit”. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi kirja ”Usko, tiede ja Raamattu”. Sarjan kolmas ”Usko, tiede ja evoluutio” ilmestyi jo seuraavana vuonna. Nyt tuolle trilogialle on tullut yhteinen jatko-osa ”Tiedekeskustelun avoimuuskoe”.  Tässä kirjassa Puolimatka käy tiedemiehen täsmällisyydellä ja harkituin sanakääntein vastahyökkäykseen osoittaen, miten tunneperäisin ja tarkoitushakuisin keinoin hänen aiemmat kirjansa on pyritty tuomitsemaan.

”Tiedekeskustelun avoimuuskoe” käy syvältä kyntävää keskustelua kriitikoiden, tiedeuskovaisten ja ateistien kanssa. Heidän tekstejään runsaasti lainaten ja analysoiden Puolimatka vaatii avoimempaa ja tasapuolisempaa keskusteluilmapiiriä. Samalla hän käy huolellisesti läpi tieteiden synnyn ja niiden ympärillä käydyn keskustelun historiaa.

Kirjassa julkaistuissa ateistien ja muiden Puolimatkaa kurmottaneiden, itseään liberaaleiksi kutsuvien filosofien teksteissä on todella uskomattomia väittämiä ja ajatusrakennelmia. Kaikkein huimimmissa esitetään aivan vakavalla naamalla kristinuskon ja uskon Jumalaan olevan niin paha sairaus, että se pitäisi pyrkiä kirurgisin toimenpitein poistamaan siihen sairastuneen ihmisen mielestä. Tuollaisia mielipiteitä lukiessa ihmettelee, emmekö me todellakaan ole oppineet mitään natsien keskitysleireistä tai siitä, miten Neuvostoliitossa lähetettiin uskovia mielisairaaloihin parannettaviksi?

Kirja on lukijan kannalta paikoin varsin vaativa mutta samalla hyvin ajankohtainen ja kevyesti heiteltyjä väitteitä tosiasioilla kaatava teos. Nopeita pikavoittoja tai helppoja vastauksia etsivälle kirja tarjoaa aikamoisen haasteen. Asioita muutenkin pohtiva sen sijaan löytää siitä paljon uusia näkökulmia ja perusteltuja oivalluksia. Esimerkiksi nuorille lukiolaisille, jotka pohtivat elämää suurempia kysymyksiä ja rakentavat omaa käsitystään maailmasta, kirja on mitä mainiointa luettavaa.