Taizén veli Alois: Uskallamme uskoa

Taizén veli Alois,

Uskallamme uskoa,

Suomen Lähetysseura, 2012

Veli Alois, joka on vuodesta 2005 lähtien jatkanut kesken rukoushetken väkivaltaisesti kuolleen veli Rogerin työtä Taizén yhteisön priorina, vie lukijansa kirkkovuoden myötä pyhiinvaellukselle kuuntelemaan omia sydämenlyöntejään. Veli Alois tekee sen lempeästi houkutellen matkakumppaneitaan edes hetkeksi irtautumaan ympäröivästä hälinästä ja erilaisten viestien tulvasta ja kohtaamaan Hänet, jolla on antaa jokaiselle tulevaisuus ja toivo.

Kirjassa on lyhyitä kirkkovuotta myötäileviä lukuja, rukouksia ja sisällön kanssa sopusoinnussa oleva kaunis kuvitus. Veli Alois ei esitelmöi, julista eikä opeta. Saarnapulpetin ja kateederin sijasta hän kertoo sanomansa kuulijoiden keskeltä, yhtenä heistä. Välillä viivähdetään syvissä hengellisissä kysymyksissä, seuraavaksi tarkastellaan tämän ajan ilmiöitä ja hetkeä myöhemmin kuullaan eri puolilla maailmaa palvelevien veljien kokemuksista.

Lukijan kanssa vuorovaikutukseen hakeutuva kieli tekee kirjasta helposti lähestyttävän ja luettavan. Kirjassa rohkaistaan hengellisen elämän laajentamiseen pään tiedosta tunteiden, elämysten ja palvonnan alueille. Tämä merkitsee huomion kääntymistä pois itsestä kohti Jumalaa, veli Alois sanoo.

Esimerkiksi veli Alois ottaa idän kristityt, joilla on välittömämpää palvomisen mieltä Jumalan mysteerin edessä. Voisivatko länsimaiset liturgiat - lainkaan laiminlyömättä yhteisöllistä ulottuvuuttaan - johdattaa enemmän palvontaan, sisäisyyteen, henkilökohtaiseen yhteyteen Jumalan kanssa? veli Alois kysyy.

Jeesuksen suorittama opetuslastensa jalkojen pesu ja Herran Pyhä Ehtoollinen nostetaan kirjassa keskeiselle paikalle. Molemmat ovat Jumalan valtakunnan enteitä keskellämme.  Palvellessaan ja toisten puolesta uhrautuessaan Jeesus antoi seuraajilleen esimerkin. Lähetyskäskyllään hän haluaa johdattaa rakenteiden ja muotojen keskelle umpioituneet ulos ihmisten luo palvelemaan ja rakastamaan Hänen voimassaan.

Veli Alois ottaa esille myös Pyhän Hengen tärkeän merkityksen jokaiselle Jeesusta seuraavalle. Kirjassa kysellään, olemmeko me jollain kummallisella tavalla menettäneet luottamuksemme Pyhään Henkeen uudistajana, rohkaisijana, lahjojen jakajana ja Kristuksen kirkastajana?

Taizé on ekumeeninen yhteisö. Sen juuret ovat roomalaiskatolisessa kirkossa. Myös yhteisön vieraissa on protestanttien ja ortodoksien lisäksi paljon katolilaisia. Niinpä kirjassa on omistettu luku myös Marian taivaaseenottamiselle. Siinä Veli Alois käsittelee elokuun 15. päivän viettoa hillitysti ja taustoja availlen.

Ortodoksisessa kirkossa Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivää on vietetty jo 500-luvulla. Roomalaiskatoliset viettävät vastaavaa päivää Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhlana.   Idän kristityt kunnioittavat mysteeria ikään kuin pysähtymällä kynnykselle. Mitä sen takana on, jää kaikkivaltiaan Jumalan salaisuudeksi.

Katolinen kirkko ottaa muutaman askelen pitemmälle opettamalla, että Maria korotettiin taivaan kunniaan sieluineen ja ruumiineen, kokonaisena persoonana, koko eletyn elämänsä kanssa.

Protestanttinen uskonpuhdistus tukeutui Raamatun tekstiin. Luther sanoi elokuun 15. päivän saarnassaan: ”Tästä evankeliumista ei voi päätellä, millä tavalla Maria on taivaassa. Eikä ole edes tarpeen tuntea pyhien kohtaloa taivaassa. Riittää, kun tietää, että he elävät Kristuksessa.”

Uskallamme uskoa on hyvä pieni kirja henkilökohtaisiin rukoushetkiin ja oman sisimmän tutkiskeluun. Lopussa olevaan lukuun Neitsyt Mariasta  ei kannata kompastua. Siitäkin löytyy monia uusia näkökulmia pohdittaviksi. Samalla se antaa tietoa siitä, miten ortodoksiset ja katoliset sisaremme ja veljemme näitä kysymyksiä hahmottavat. Tässäkin kannattaa noudattaa apostoli Paavalin neuvoa: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.” (1.Tess.5:21-22)