Pirkko Lehtiö ja Tuula Sääksi: Kun jää sulaa

Pirkko Lehtiö ja Tuula Sääksi

Kun jää sulaa - Punnittua puhetta lähetystyöstä

Suomen Lähetysseura (2007)

Kristilliset pamfletit ovat varsin harvinaisia. Pirkko Lehtiön ja Tuula Sääksen kirja ”Kun jää sulaa, Punnittua puhetta lähetystyöstä” täyttää pamfletin tunnusmerkit hienolla tavalla. Kirja on pehmeäkantinen, se ottaa räväkästi kantaa, on helposti luettava ja herättää varmasti ajatuksia. Toivottavasti se jopa herättää jonkun lukijoistaan kirjoittamaan uuden pamfletin vastaukseksi tai vastineeksi tämän kirjan näkökulmille.

Kirjan ”Kun jää sulaa” lähtökohtana on maailmassamme tapahtunut nopea muutos. Olosuhteiden muutokset pakottavat arvioimaan myös lähetystyötä uudella tavalla.

”Kun jää sulaa” ei ainoastaan haasta keskusteluun. Se suorastaan härnää ja ärsyttää saadakseen lukijansa ottamaan kantaa.

Kirja ihmettelee räväköin sanakääntein kirkkoamme, joka on ulkoistanut lähetystehtävänsä virallisille lähetysjärjestöilleen. Piispat pistäytyvät siunaamassa lähetystyöntekijät matkaan kohdemaihin, joissa toimimisesta kyseiset järjestöt eivät ole minkäänlaisessa vastuussa kirkolle. Järjestöt perustavat kohdemaihinsa kirkkoja, joista oma kirkkomme tietää tuskin mitään. 

Lähetyskentillä korostetaan oman lähetysjärjestön painotuksia. Kertomatta sen sijaan jää usein se, että Suomessakin on kirkko.  Järjestöjen päällekkäisen ja suorastaan kilpailevan toiminnan tuloksena samassa kohdemaassa saattaa olla useita luterilaisia kirkkoja tai vaihtoehtoisesti yhden paikallisen kirkon kimpussa monta lähetysjärjestöä. Voimavaroja haaskaantuu, sekaannusta syntyy ja hajaannus lisääntyy.

Vastaavia sohaisuja löytyy kirjasta vaikka kuinka paljon. Kaiken kaikkiaan kirja kyselee, kauanko kirkollamme on varaa vanhan levyn pyörittämiseen maailmassa, missä kaikki on aivan toisin kuin sata vuotta sitten?

Lopuksi se tärkein kysymys: Onko kirja ”Kun jää sulaa” evankeliumin asialla? Haluaako se viedä hyvää sanomaa Kristuksesta kaikille kansoille?

Vastaus on ”kyllä!”. Kysymys on vain siitä, miten tuo sanoma tulisi viedä ja kertoa. Eli kuten eräs afrikkalainen kirkonjohtaja asian ilmaisi: ”Nälkään kuolevalle on ensin annettava ruokaa, jotta hänelle voitaisiin puhua evankeliumista. Jos ihmiset kuolevat nälkään, ei ole kohta ketään, kelle julistaa evankeliumia.”

Jeesus antoi evankeliumin sanoman eteenpäin viemisen, siis lähetystyön, jokaisen seuraajansa tehtäväksi. Niinpä kirjan tulisi kiinnostaa jokaista meistä eikä vain lähetyspiirien jäseniä, lähetysjärjestöjen työntekijöitä tai kirkon johtoa. Ja uskallanpa olettaa, että kirja ”Kun jää sulaa” tuskin jättää ainuttakaan lukijaansa kohmeeseen.

Ennättikö joku jo ihmetellä, mistä on peräisin kirjan nimi ”Kun jää sulaa”?

Selitys löytyy kirjan takakannen tekstin joukosta: ”Olemme katselleet erästä taulua, jossa on kuvattuna kala jääkimpaleessa. Taiteilija on nähnyt siinä vertauskuvan Kristukselle. Hänet on jäädytetty teologian sisään. Taiteilija kysyy, mitä tapahtuu, jos jää sulaa ja Kristus vapautuu teologian jäistä?”

Siinäpä meille kysymys mietittäväksi ja maisteltavaksi!