Pete Greig: Jumala äänettömällä

Pete Greig

Jumala äänettömällä

Päivä, 333 sivua

Saksasta Kölnistä löytyi vuonna 1945  erään kellarin seinästä siellä natseja piileskelleen juutalaisen kirjoittama teksti: ”Uskon aurinkoon, silloinkin, kun se ei paista. Uskon rakkauteen silloinkin, kun olen yksin. Uskon Jumalaan silloinkin, kun hän on vaiti.”

Miten säilyttää usko Jumalaan, joka tuntuu olevan, ei vain äänetön vaan jossain hyvin kaukana ja täysin kuuro meidän rukouksillemme?

 Pete Greigin kirja ”Jumala äänettömällä” hakee vastausta näihin kysymyksiin rakentaen sanottavansa Jeesuksen kärsimystien vaiheiden mukaan. Kirjoittaja kertoo oman perheensä epätoivon hetkistä ja polvistuu kiirastorstaina Getsemanessa rukoilevan Jeesuksen rinnalle kysymään ”Miten aion selvitä tästä?”

Pitkäperjantain kohdalla kysymys muuttuu muotoon ”Miksi rukouksiin ei vastata?” Miksi Jumala sallii kärsimyksen? Miksi hän vaikenee? Miksi jopa Jeesus joutui kokemaan hylkäämisen?

Lankalauantaina Pete Greig johdattelee lukijansa kysymään, missä Jumala on silloin, kun taivas on hiljaa? Miten selviytyä silloin, kun toivo on kuollut haudassa makaavan Jeesuksen kanssa, eikä ylösnousemuksesta näy vähäisintäkään merkkiä?

Pääsiäissunnuntaina kaikki muuttuu. Silloin saadaan vastaus kaikkiin rukouksiin. Syttyy elävä toivo. Murhe vaihtuu iloksi ja pimeys valkeudeksi.

”Jumala äänettömällä” ei ole vain hyvä kirja. Se on suorastaan erinomainen, rinnalla kulkeva, aivan uusia toivon ja luottamuksen näköaloja avaava ja epätoivon keskelle jäänyttä syvällisesti lohduttava. Käytännön esimerkkien, tositarinoiden ja Raamatun aarteiden kautta se pääsee kärsimyksen ongelman käsittelyssä paljon pitemmälle kuin suurin osa samaa aihetta pohtineista kirjoista.