Per-Olaf Malk: Jeesuksen jäähyväisrukous, Johannes 17

Per-Olof Malk

Jeesuksen jäähyväisrukous, Johannes 17

Uusi tie, 163 sivua

Kohti käyvää ja vankasti Raamattuun perustuvaa julistusta verrataan usein rukiiseen leipään. Joskus sellaista sanotaan myös syväkynnöksi.

Per-Olof Malkin kirjaan ”Jeesuksen jäähyväisrukous, Johannes 17” sopivat hyvin nuo molemmat määritelmät. Kirja avaa lukijalle Johanneksen evankeliumista löytyvän rukouksen kautta Jeesuksen tehtävää, persoonaa, opetuksia ja tuon tärkeän tilanteen taustoja erittäin syvällisesti ja monipuolisesti. Kirja pitää lukijaansa otteessaan heti alkulehdiltä saakka. Per-Olof Malk tarkastelee ylimmäispapillista rukousta vuoroin ikään kuin vuorelta tai ainakin melkoisen matkan päästä katsellen. Toisinaan hän sukeltaa sisälle sen sanoihin ja niiden eri merkityksiin.

”Jeesuksen jäähyväisrukous” katsoo moneen suuntaan. Se yltää maailman luomiseen, kantaa huolta opetuslapsista ja kurottautuu kauas tulevaan sulkien näin sisälleen myös meidän aikamme seurakunnat ja kristityt. Per-Olof Malk osoittaa, miten Jeesus rukoili ja yhä rukoilee meidän jokaisen, sinun ja minun puolesta.

Johannes 17 on jo vuosia ollut minulle eräs rakkaimmista raamatunkohdista. Erityisesti minua ovat puhutelleet Jeesuksen rukouksen sanat kristittyjen yhteydestä ” Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”

Tämä kristittyjen seurakuntien ja tunnustuskuntien rajat ylittävän yhteyden tärkeys, jonka puolesta Jeesus tuossa Johanneksen evankeliumin kohdassa rukoili useampaankin kertaan, on Per-Olof Malkin kirjassa jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Olisi ollut mukava saada lukea myös tästä osasta rukousta yhtä syvällisiä sekä samalla yksityiskohtia laajempiin kokonaisuuksiin liittäviä ajatuksia, joita kirja muutoin lukijalleen tarjoaa.

Tänä aikana, jona usko ja Raamattuun sitoutuminen ovat joutumassa entistä ahtaammalle, kristittyjen yhteyden, ykseyden ja Jeesuksen seuraajien maailmanlaajuisen seurakunnan esille nostaminen ovat tulossa entistä tärkeämmiksi. Kasvavien paineiden keskellä me kristityt voimme kestää vain unohtamalla reviiririidat ja opillisten tulkintojen varaan rakennetut raja-aidat ja liittymällä aiempaa tiiviimmin yhteisen Vapahtajamme Jeesuksen kautta toinen toisiimme. Johanneksen evankeliumin 17 luvun sanoista avautuu tällaiseen väkeviä perusteita.

Vaikka yhteyden merkitys on kirjassa sivuutettu kovin kevyesti, niin kirja on silti mitä suositeltavinta luettavaa yhtä hyvin luterilaisille kuin myös vapaiden suuntien veljille ja sisarilleen. Kaikkihan me olemme kirkkokuntiin tai herätysliikkeisiin katsomatta saman yhden ja jakamattoman Jeesuksen lunastamia ja hänen opetuslapsiaan.