Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Palavat sydämet

Palavat sydämet
Stefanus-Lähetys, 298 sivua

 

Ne lopun ajan vainot, joista Jeesus puhui opetuslapsilleen ja joista Raamattu kertoo monissa eri kohdissa, eivät ole jotain joskus ehkä tapahtuvaa. Ne ovat tätä päivää. Kaiken lisäksi tilanne pahenee koko ajan.

 

Samaan aikaan, kun täällä turvallisessa Pohjolassa kiistellään virkakysymyksestä, ehtoollisyhteydestä, kasteen tavasta sekä muista tulkinnallisista ja pelastuksen kannalta kehällisistä kysymyksistä, muualla maailmassa vuotaa uskonsa tosissaan ottavien marttyyrien veri. Maailmassa on paljon valtioita, joissa on hengenvaarallista tunnustautua kristityksi. Niiden joukossa on useita, joissa kyseisen maan kansalainen kääntyessään kristityksi allekirjoittaa samalla oman kuolemantuomionsa.

 

Tarkkaa tietoa uskonsa tähden henkensä menettäneiden kristittyjen määrästä ei ymmärrettävästi ole. Eräs arvio puhuu jopa parista sadasta tuhannesta vuodessa. Se merkitsee noin Tampereen kaupungin asukasluvun kokoista joukkoa veritodistajia vuodesta toiseen!

 

Meillä Suomessa puhutaan hyvin vähän marttyyreista tai valtioista, joissa kristittyjä vainotaan ja surmataan. Niinpä otankin tällä kerralla esille kaksi kirjaa, joissa käsitellään tätä katveeseen jäänyttä aihepiiriä.

 

Palavat sydämet” kertoo kahdeksan kristityn naisen kokemista vainoista, pahoinpitelyistä ja heille läheisten ihmisten murhista. Tapahtumapaikkoina ovat Indonesia, Bhutan, Neuvostoliitto, kommunistiajan Romania, Pakistan, Kiina, Intia ja Vietnam.

 

”Palavat sydämet” ei ole sopiva kirja lapsille eikä herkkähermoisille. Ne olosuhteet ja tilanteet, joihin kirjan rohkeat naiset joutuivat vain siksi, että he tunnustivat Jeesuksen Vapahtajakseen, ovat uskomattoman väkivaltaisia ja armottomia.

 

Kirjaa lukiessani saatoin vain ihailla sitä rohkeutta ja päättäväisyyttä, jolla nuo kahdeksan kaiken kauheuden keskellä ripustautuivat uskoonsa ja sen alkajaan Jeesukseen.

 

On helppoa ajatella, että ensimmäisten vuosisatojen marttyyriseurakuntien jäsenten elämä on ollut juuri tuollaista. Erona on vain se, että tänään 2000-luvulla uskonsa tähden menettää henkensä päivittäin, viikoittain ja vuosittain monin verroin suurempi määrä kristittyjä kuin Rooman keisarikunnan tai keisari Neron vainojen aikana.

 

Suosittelen lämpimästi tätä silmiä aukaisevaa ja hengellistä näkökykyä terävöittävää kirjaa.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin