Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Nunna Kristoduli: Maahan kumartuneet sypressit

Nunna Kristoduli

Maahan kumartuneet sypressit

Kirjapaja (2006)

 

Karismaatikoilla, helluntailaisilla ja ortodokseilla on eräs yhteinen piirre, jota emme usein tule ajatelleeksi. Pikemminkin saatamme nähdä perinteestä ja muodoista tiukasti kiinni pitävät ortodoksit mainittujen uskoaan vilkkaasti ja spontaanisti elävien ryhmien vastakohtana.

 

Kaikki kolme , karismaatitkot, helluntailaiset ja ortodoksit suhtautuvat Pyhän Hengen olemukseen, työhön ja vaikutukseen yllättävän samalla tavalla: ihmeet ja merkit eivät kuuluneet vain apostolien ajan alkuseurakunnalle. Pyhä Henki on läpi kaikkien vuosisatojen jakanut armolahjojaan vahvistamaan julistettua Sanaa ihmeillä ja merkeillä, ja niin tapahtuu vielä meidänkin aikanamme.

 

Nunna Kristodulin kirja ”Maahan kumartuneet sypressit” on päältä kuin ikoni: hillitty, tasapainoinen ja nöyrä. Mutta jo takakannen ensimmäinen sana saa lukijan sydämenlyönnit nopeutumaan. Teksti alkaa: ”Ihmeitä on aina tapahtunut kristinuskon historiassa. Uudessa testamentissa kerrotaan monista ihmeistä, mutta ihmeet eivät kuulu vain menneeseen. Vielä nykyäänkin ihmiset kokevat erilaisia, yllättäviä tapahtumia, joita voi sanoa ihmeiksi. Joku saa avun ongelmaan, joku toinen parantuu sairaudesta, tai jokin erityinen, usein luonnossa ilmenevä merkki kertoo Jumalan Hengen vaikutuksesta.”

 

”Maahan kumartuneet sypressit” johdattelee lempeällä kädellä lukijansa sisälle ortodoksiseen maailmaan. Matkalle mukaan uskaltautuvaa vierasta kohdellaan kunnioittaen ja hienotunteisesti.

 

Kirjassa on kaksi osaa, ikään kuin eteinen ja varsinaiset huoneet. Ensimmäinen osa on saanut otsikon ”Pyhyys”. Mitä pyhyydellä tarkoitetaan?  Ja mitä oikein ovat ortodoksien pyhien kuorot, joihin kuuluvat mm. pyhät apostolit, marttyyrit, tunnustajat, kirkkoisät, pyhittäjäisät ja –äidit, erakot, pyhät äitihahmot, arjen sankarit ja jopa houkat? Vieraalle esitellään jokainen ryhmä. Varsinkin marttyyrien, joita on montaa eri lajia, kohtaaminen on puhutteleva ja samalla hätkähdyttävä kokemus.

 

Vasta, kun talon väki on näiden tapaamisten kautta tullut  vieraalle tutuksi, astutaan peremmälle ja mennään itse asiaan eli kirjan toiseen päälukuun. Sen otsikkona on lyhyesti ”Ihmeet”.

 

”Maahan kumartuneet sypressit, Pyhät ihmiset ja ihmeet” sisältää runsaasti ortodoksisien kertomuksia eri aikakausina tapahtuneista ihmeistä. Lukija saa vuoroin seurata vuosisatojen takaisia tapahtumia ja Hengen työtä meidän aikanamme. Kaiken takana on vahva usko siihen, että Pyhän Hengen voimassa tavallisestakin ihmisestä voi kasvaa hengellinen isä, äiti, rohkaisija tai jopa majakka, joka saa näyttää muille suuntaa kohti Kristusta. Ei omassa voimassaan eikä oman persoonansa valolla vaan Hengen tulella ja voimalla.

 

Kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Ihmeet ovat aina uskoa koettelevia. Lisäksi ortodoksisuuteen liittyvät ihmeitä tekevät ikonit ja pyhäinjäännökset saattavat muunlaiseen hengelliseen kulttuuriin tottuneesta tuntua vierailta tai suorastaan epäilyttäviltä.

 

Rohkaisisin jokaista ylittämään tuon ennakkoasenteiden kynnyksen. Jumala on antanut meille aistit, joilla me voimme ottaa vastaan sanoja, kuvia, Luojan luoman maailman kauneuden ja sävelten koskettavuuden. Kaiken takana on Pyhä Jumala. Sanat, kuvat, sävelet ja jopa ikonit ovat vain apuvälineitä, jotka auttavat meitä kurottautumaan tämän arkisen maailman keskeltä kohti näkymätöntä ja Pyhää.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin