Maryam Rostampour, Marziyeh Amirizadeh: Vankina Iranissa
Maryam Rostampour, Marziyeh Amirizadeh
Vankina Iranissa
Kuva ja Sana, 2013
Tässä on kirja, jota suosittelen erityisesti jokaiselle toimittajalle ja television uutislähetyksissä islamia koskevissa yhteyksissä esiintyvälle päivystävälle dekaanille. Kirja tuo esille islamin pimeän puolen niin hätkähdyttävän rajulla ja konkreettisella tavalla, että sellaiseen harva teos pystyy.
Islamilaisen sharia-lakia noudattavan valtion julmuuden ja epäinhimillisyyden määrä on uskomaton. Se ei tyydy Allahin nimessä vangitsemaan, kiduttamaan ja murhaamaan ainoastaan opposition edustajia ja uskoaan tunnustavia kristittyjä. Synkeän ja väkivaltaisen järjestelmän vankina on kokonaisia kansakuntia.
Turvallisissa oloissa elävän kristityn on mahdotonta ymmärtää, millaisissa olosuhteissa monet kristityt sisaret ja veljet joutuvat elämään - ja usein myös kuolemaan. Meillä jokainen voi vapaasti ja seurauksia pelkäämättä tuunata kristinuskosta itselleen sopivan kevytversion. Samaan aikaan toisaalla asuvat kristityt ovat valmiita vaikka uhraamaan henkensä pitämäääkseen kiinni kristinuskon luovuttamattomista totuuksista.
Kahden nuoren naisen omien kokemustensa pohjalta kirjoittama kirja ”Vankina Iranissa” vie keskelle epäinhimillisyyttä, sortoa ja monenlaista väkivaltaa. Päiväkirjamainen kerronta kuljettaa lukijaa vangitsemisen, kuulustelujen ja kelvottoman oikeuslaitoksen kautta Teheranin pahamaineiseen Evinin vankilaan. Parhaiten paikkaa kuvaavat sanat, saasta, ahtaus, sorto, kauhu, pahoinpitelyt, epäinhimilliset kuulustelut ja hirttämällä tapahtuvat teloitukset.
Toisin kuin väkivallasta, huumeista tai poliittisista syistä vankeina olevilla vankitovereillaan Maryamilla ja Marziyehilla oli koko ajan tarjolla mahdollisuus päästä nopeasti vapauteen. Muslimiperheisiin syntyneiden ja kristinuskoon kääntyneiden tyttöjen olisi tarvinnut vain kieltää Kristus ainoana Herrana ja Jumalana sekä palata islaminuskoon. Siihen suostumalla he olisivat olleet hetkessä vapaita.
Iranissa Raamattuja jakaneet ja kaksi kotiseurakuntaakin perustaneet nuoret naiset eivät edes valtavan painostuksen, julmuuden ja kuolemanuhan edessä suostuneet kieltämään Jeesusta. Sitä vastoin he jatkoivat evankeliointia ahkerasti, avoimesti ja tehokkaasti sekä tutkintovankeudessa että Evinin vankilassa. Heidän rauhallinen olemuksensa, järkkymätön luottamuksensa Jumalaan ja valmiutensa rukoilla kaikkien pelokkaiden, sairaiden, murtuneiden ja väärin kohdeltujen vankitovereiden puolesta avasi sydämet. Samalla avautui tie sanomalle Jumalasta, joka antoi ainoan Poikansa ihmisten pelastukseksi. Yhtä pelottomasti ja avoimesti he todistivat uskostaan myös vanginvartijoilleen, kuulustelijoilleen ja tuomareilleen.
Tieto Maryamin ja Marziyehin kohtalosta kulkeutui Iranin rajojen ulkopuolelle. Hirttämiseltä heidät pelasti tapahtumien saama valtava kansainvälinen huomio. Kirjeitä tuli tulvimalla, esirukoilijoita oli valtavat määrät, tiedotusvälineet seurasivat tapahtumia tiiviisti ja jopa Vatikaani reagoi asiaan. Vihdoin nuoret naiset vapautettiin heidän vietettyään 259 vuorokautta maailman kenties hirvittävimmässä vankilassa. Vapauduttuaan he poistuivat Iranista päätyen Turkin kautta Yhdysvaltoihin koordinoimaan avustustyötä Iranissa ja muissa maissa vainottujen kristittyjen tukemiseksi.
Erittäin ajankohtaisen, koskettavan ja silmiä avaavan kirjan esipuheen on kirjoittanut Anne Graham Lotz. Siinä hän mm. toteaa Maryamin ja Marziyehin kokemuksen todistavan, että Jumala on uskollinen ja totuudellinen, päädyimmepä minne tahansa. Hän on sitä myös meidän kivun, taloudellisen ahdingon, tunne-elämän rikkinäisyyden, väkivaltaisen tai petollisen aviopuolison vankiloissamme.
