Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Marcus Minucius Felix, Octavianus: Kristinuskon puolustus

Marcus Minucius Felix, Octavius

Kristinuskon puolustus

Kustannus Arkki (2007)

 

Kirja ”Octavius, kristinuskon puolustus” on kirjoitettu kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina. Nimensä mukaan kirja on puolustuskirjoitus. Se puolustaa kristinuskoa pakanallisia filosofeja ja uutta uskontoa mustamaalanneita aikalaisia vastaan.

 

Kirjan rakenne on kiehtova. Kristitty Octavius tekee kävelyretkiä pakanaystävänä Ceciliuksen kanssa. Miesten näkemykset uskonnosta ja jumalasta ovat toisistaan kaukana kuin itä on lännestä. Niinpä kaksikko pyytää mukaan keskusteluun kolmannen henkilön, kirjan kirjoittajan Marcus Minuciuksen. Hänelle tässä väittelyssä lankeaa eräänlainen erotuomarin rooli.

 

Ensin saa puheenvuoron pakana Cecilius. Hän vyöryttää esille kaikki Rooman ja sen alistamien kansojen jumalat sekä syyttää kristittyjä sylilasten surmaamisesta, iljettävistä salaisista menoista ja muusta yhtä kauhistuttavasta.

 

Ceciliuksen lopetettua vuoron saa Octavius, joka aloittaa kristinuskon puolustuspuheen. Octavius osoittaa, miten roomalainen yhteiskunta on mätä ja itse syypää juuri niihin seikkoihin, joista kristittyjä syytetään.

 

Kirjan kautta lukija pääsee kurkistamaan varsin syvälle lähes parin vuosituhannen takaiseen roomalaiseen kulttuuriin sekä tuon ajan elämäntapaan, josta ei rosoisia ja raadollisiakaan asioita puuttunut.

 

Toisaalta ”Octavius, kristinuskon puolustuspuhe” on samalla hyvin ajankohtainen kirja. Joutuvathan kristityt jälleen monissa maissa syytösten ja vainojen keskellä todistamaan uskonsa perustasta ja torjumaan monenlaisia valheellisia syytöksiä.

 

Kirjan on suomentanut Heikki Koskenniemi, joka on myös laatinut teokseen lukijan kannalta erittäin hyödyllisen johdannon.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin