Jukka Salminen: Tie, mies ja tähtitaivas

Jukka Salminen,

Tie, mies ja tähtitaivas, Pyhiinvaellus - Santiago de Compostela

Päivä 2012,

”Yksin kuljen, mutta yksin kulje en.” Tuohon arvoitukselliseen lauseeseen voi kiteyttää hämeenlinnalaisen lauluntekijän ja laulajan Jukka Salmisen kiehtovan kirjan ytimen.

Taivaltaessaan 800 kilometrin matkan kulkija on reppuineen yksin ja omillaan. Näennäisestä yksinäisyydestä huolimatta varsinkin alkumatkasta mukana kulkee suuri määrä näkymättömiä kumppaneita. Monet näistä on saatava karistetuksi kintereiltä, mikäli mielii päästä tavoitteeseen.

Päämääränä ei ole vain paikka nimeltä Santiago de Compostela. Jukka Salmisen tavoitteet olivat paljon syvemmät ja vaikeammin saavutettavat. Eroon oli päästävä suorittamisen ja kilpailun paineista. Turhaa painolastia olivat myös huomisesta huolehtiminen, turha hötkyily ja asioiden loputon varmistelu.

Kirja on erittäin hyvin ja elävästi kirjoitettu. Kokeneella ja suositulla lauluntekijällä on sana hallussa myös silloin, kun hän kuvaa päivittäisiä tapahtumia, kyliä, ihmisiä ja maisemia. Tekstin ja kuvien myötä lukija pääsee mukaan pyhiinvaellukselle tavalla, joka ylittää monin verroin useimmat matkakirjat.

Miten se on mahdollista? Mikä tekee juuri tästä kirjasta erityisen? Vastaus löytyy siitä prosessista, jossa päivämatkat ja jopa itse kohde ovat osoittautuvat vain värikkäästi ja herkästi maalatun taulun kehyksiksi. Varsinainen asia löytyy niiden sisältä.

Jukka Salminen ei tyydy vain taitavasti kuvailemaan, mitä parinkymmenen päivän aikana tapahtui, keitä hän tapasi ja millaisen vaikutuksen pienet kaupungit majapaikkoineen häneen tekivät. Hän päästää lukijan todelliseksi matkakumppanikseen kertomalla avoimesti ja lämpimästi myös hengellisistä löydöistään ja henkilökohtaisten solmujensa vähittäisestä avautumisesta. Lopputuloksen voi tiivistää oivallukseen, joka sivun 75 jälkeen toistuu kautta kirjan hieman eri muodoissa:

”Olen siinä, missä olen. Juuri tässä ja nyt hyvä. Aika tulee vastaan aarteineen. Tie kuljettaa. Yksinäisyyteen virtaa lämmintä läsnäoloa. Yksin kuljen, mutta yksin kulje en.”

”Tie, mies ja tähtitaivas” on erinomainen kirja. Se puhuttelee lukijaansa. Se saa monet heistä kaipaamaan tai jopa kadehtimaan vastaavaa kokemusta. Voipa kirja viedä muutamat lukijoista aivan konkreettisestikin Santiago de Compostelan poluille. Jos jotain jäin erinomaisessa kirjassa kaipaamaan, niin se on kartta, josta olisi ollut mahdollista nähdä koko kuljettu matka yöpymispaikkoineen.

Kaikki tuokin on tavallaan kehällistä, pelkkiä kehyksiä. Kirjan vahvin anti löytyy muualta. Kiehtovan matkakuvauksen lisäksi Jukka Salminen tarjoaa lukijoilleen vahvat hengelliset eväät, joilla jokainen voi pyrkiä purkamaan omaan sisimpään vuosien varrella kertyneitä patoutumia ja asenteita.

Hieman mukaillen: Ole siinä, missä olet. Juuri tässä ja nyt hyvä. Aika tulee vastaan aarteineen. Tie kuljettaa. Yksin kuljet, mutta yksin kulje et.