Juha Ahvio: Miten tähän on tultu?
Juha Ahvio,
Miten tähän on tultu
Kuva ja Sana 2013
Käynnissä on vilkas ja enimmäkseen perin pinnallinen keskustelu sukupulineutraalista avioliitosta. Vapauden ja tasa-arvon lippuja liehutetaan tavalla, jossa ei toisinajattelevia suvaita. Heidät leimataan oitis vanhanaikaisiksi kehityksen jarruiksi. Teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvio tuo tähän lähes pelkäksi inttämiseksi juuttuneeseen keskusteluun oivaltavaa taustoitusta kertomalla, mitä iskulauseiden ja kulissien takaa löytyy.
Ahvio perehdyttää lukijan 1900-luvun seksuaalivallankumouksen aatehistoriaan ja käytännön etenemiseen. Hän kertoo, että kyse on mullistuksesta, joka vaikuttaa yhteiskuntaamme laajemmin ja vaarallisemmin kuin yleisesti ymmärretään. Nyt keskustelussa pyörivät teemat eivät ole vain meidän modernin aikamme yksilön vapauden huumassa keksimiä asioita. Niiden juuret ja päämäärät löytyvät lännessä nopeasti otettaan vahvistaneesta kulttuurimarxismista, joka haluaa haastaa perinteelliset arvomme, mukaan lukien Jumalan 10 käskyä.
Juha Ahvio vetää kehityksen taustoista, syistä ja seurauksista selkeät johtopäätökset, jotka eivät jää lukijalle epäselviksi. Kyse ei kuitenkaan ole vain hänen henkilökohtaisista näkemyksistään, sillä Ahvio perustelee kaiken marssittamalla todistajiksi valtavan määrän henkilöitä jotka ovat olleet mainitun aatesuunnan kätilöinä ja kehittäjinä. Nimien ja vuosilukujen lisäksi kirjassa on runsaasti sitaatteja lehtikirjoituksista, lainauksia edellä mainittujen henkilöiden puheista sekä muuta vankkaa kirjallista todistusaineistoa.
Kirja on rankkaa luettavaa. Paljastaessaan kulissien takana vaikuttavia aatevirtauksia ja avatessaan niiden tavoitteita, Ahvio maalaa lukijalle kuvan maailmasta, missä meidän tuntemamme moraali ja perhe ovat menettäneet merkityksensä. Avioliittoja solmitaan sukupuolineutraalisti kahden tai useamman henkilön kesken ja yhteiskunta hoitaa lasten kasvatuksen. Kirjaa lukiessa tekisi mieli huudahtaa, ettei se noin voi mennä! Ahvion perustelujen jälkeen tuollaiset vastalauseet kääntyvät ensin hämmennykseksi ja sitten tyrmistykseksi.
Ahvio ihmettelee, miksi suomalainen punavihreä vasemmisto ajaa 2010-luvun Suomessa seksuaalipolitiikkaa ja yhteiskunnallista radikalismia, joka on lähes kirjaimellisesti lainattu 1920-luvun bolsevikkien linjauksista, laeista ja ohjelmista. Hän toteaa hyvinvointivaltion rakenteen jopa edistävän noiden tavoitteiden toteutumista. Kun valtio jo huolehtii yksilöstä kehdosta hautaan, voidaan perinteellinen avioliitto, perhe ja seksuaalimoraali muotoilla täysin uusiksi.
Toinen Ahvion ihmetyksen aihe on se sinisilmäisyys, jolla monet oikeistolaiset ja oikeistoliberaalit ovat hyväksymässä seksuaalivallankumouksen ja homoliikkeen vaatimukset ymmärtämättä, miten radikaaleja moraalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia nämä tuovat tullessaan. Ahvio näkee tällaisen kehityksen johtavan vääjäämättä myös yksityisomistuksen heikkenemiseen ja vapaan markkinatalouden aseman vaikeutumiseen.
Juha Ahvion kirja, jossa on kirjallisuusluetteloineen 160 sivua, on nopeasti luettu, mutta sen esille nostamat asiat jäävät varmasti pitkäksi aikaa askarruttamaan lukijaa. Miten tähän on tultu? Ja mitä onkaan tämän jälkeen vielä tulossa!
