Juha Ahvio: Mihin menet Suomen Siion?
Juha Ahvio,
Mihin menet Suomen Siion?,
Kuva ja Sana, 2012
Keskustelua liberaaliteologiasta ja niin sanotusta klassisesta kristinuskosta on käyty jo vuosia. Mistä pohjimmiltaan on kysymys? Kuinka suurista ja ratkaisevista eroista näiden kahden välillä on loppujen lopuksi kysymys? Juha Ahvion kirja räväyttää näiden kysymysten edessä silmät apposen auki myös niiltä. jotka ovat ajatelleet kyseessä olevan vain jonkinlaisista tulkintaeroista tai teologien välisistä kiistoista.
Juha Ahvio lähtee liikkeelle kirkon ja seurakuntien tämän hetken tilanteesta. Tuoretta tutkimustietoa suomalaisten kristillisyyden ohenemisesta sekä liberaaliteologian aseman vahvistumisesta on olemassa runsaasti. Kirkon tutkimuskeskus, jonka moni toivoisi pitävän huonot uutiset omana tietonaan, on ollut kiitettävän suoraselkäinen ja rehellinen niin tutkimuksia tehdessään kuin niistä kertoessaan.
Kirja ei tyydy ruotimaan vain luterilaisen kirkon tilannetta. Ahvio ottaa mukaan myös vapaiden suuntien keskuudessa tapahtuneet muutokset. Liberaaliteologia on saamassa jalansijaa myös siellä. Hänen mukaansa varsinkin helluntaiherätyksen piirissä on piirteitä, jotka merkitsevät ratkaisevaa muutosta helluntailaisten aiempiin uskonkäsityksiin.
Kirjassa nostetaan esille asioita, jotka jokaisen seurakuntaa johtavan tai sen paimenena toimivan olisi tunnustuskuntaan katsomatta syytä lukea riippumatta siitä, asemoiko hän itsensä liberaaliksi vai konservatiiviksi. Kooltaan pieni kirja sisältää koko kristinuskomme kannalta niin keskeisiä kysymyksiä, ettei niitä voi sivuuttaa olankohautuksella. Juha Ahvio on apologetiikasta ja teologisesta tieto-opista 2005 väitellyt teologian tohtori ja Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti. Se myös näkyy kautta kirjan. Asiat perustuvat nimettyihin dokumentteihin ja lukijan silmien eteen tuotuihin lainauksiin.
Juha Ahvio toteaa Suomen Siionin olevan vakavassa tilassa. Liberaalit muodostavat jo Suomen kirkon työntekijöiden enemmistön. Papistosta varsinkin naiset ja nuoret ovat tutkimusten mukaan omaksuneet perinteisen Kristus- ja lunastuskeskeisen evankeliumin tilalle marxilaisuudesta suodattuneen ja humanismilla höystetyn punavihreän sosiaalisen evankeliumin.
Liberaalien ja klassisesta kristinuskosta kiinni pitävien konservatiivien näkemykset Raamatusta on tyystin erilaiset. Kun käsitykset kaikkein keskeisimmistäkin uskon periaatteista ovat kaukana toisistaan, voidaan kysyä, ollaanko enää lainkaan tekemisissä saman uskonnon kanssa? Kuinka pitkälle esimerkiksi pappi voi ”ottaa etäisyyttä” uskontunnustukseen, tunnustuskirjoihin ja Raamattuun joutumatta hankkimaan itselleen uutta ammattia? Ja miten on mahdollista, että samassa Raamattuun ja tunnustuskirjoihin virallisesti sitoutuneessa kirkossa voidaan julistaa aivan erilaisia käsityksiä Jumalasta, synnistä, armosta ja sovituksesta?
Kirjan luku, jossa kerrotaan, miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty, on erittäin mielenkiintoinen ja paljastava. Juha Ahvio aloittaa vastauksen hakemisen kertomalla 1960-luvubn tapahtumista. David Hedegårdin ja Uuris Saarnivaaran tuolloin julkaisema teos ”Kohti suurta Baabelia - Liberaaliteologia, ekumenia ja Raamattu” herätti aikoinaan kirkon piirissä lähinnä säälin sekaista hymähtelyä. Tänään tuon kirjan kuvaamat asiat ovat toteutumassa ja monin kohdin jo toteutuneet.
Kooltaan pienen ja vain 128-sivuisen kirjan kansien väliin on saatu mahtumaan uskomattoman paljon suoraan sanottua ja hyvin perusteltua asiaa. Kirkkojen maailmanneuvoston liberaaliteologiset juuret, Neuvostoliiton pelossa suomettuneen ulkopolitiikkamme täydellinen myötäily ja moni muu asia on ollut viemässä kirkkoamme kohti liberaaliteologisia tulkintoja. Kirjassa nostetaan esille myös runsaasti henkilöitä, joiden puheet ja tekstit ovat olleet levittämässä uudenlaista evankeliumia seurakuntiin.
Kirja ”Minne menet Suomen Siion?” on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro, joka ei jätä ketään kylmäksi. Juha Ahvion esittämät asiat ovat niin konkreettisia, huolella dokumentoituja ja suoraan maaliin ampuvia, että lukija joutuu väkisinkin ottamaan myös itse kantaa meneillään olevaan ”kirkon kevääseen”.
