Francis Chan: Hullua rakkautta

Francis Chan ja Dane Yankoski,

Hullua rakkautta,

Hämmästyttävä, taipumaton Jumala

Päivä, 2012

Teologisilla termeillä höystetyn kaanaankielen kääntäminen arkiseksi ja ymmärrettäväksi tavallisten ihmisten kieleksi ei ole helppo tehtävä. Ehkäpä juuri siksi monet kirjoittajat ja puhujat eivät edes yritä sitä. Francis Chan on ottanut haasteen vastaan ja siinä myös onnistunut. Kirjassaan ”Hullua rakkautta” hän laskeutuu saarnatuolien ja puhujanpulpettien korkeuksista seurakuntalaistensa keskelle kertomaan, mistä uskossa ja Jeesuksen seuraamisesta on käytännössä kysymys.

Kirja alkaa raflaavasti: lopeta rukoileminen. Chan opastaa lukijaansa luopumaan Jumalalle suunnatusta puhetulvasta. Lyhyiden rukoushetkien pitkät toivomuslistat peittävät helposti alleen sen, kenen edessä me rukoillessamme olemme tekemisissä. Siksi rukoushetki on syytä aloittaa Jumalan Pyhyyden oivaltaen, häntä kuunnellen ja palvoen sekä hänen luomistyötään ihaillen ja ihmetellen.

Chan on huolissaan kristittyjä vaivaavasta muistinmenetyksen epidemiasta. Me kuulemme seurakunnissa tärkeitä asioita, me tiedämme, mitä erilaisista kysymyksistä Raamatussa sanotaan, mutta arjen askareiden keskellä kaikki tuo pääsee jotenkin luiskahtamaan mielestämme.

Kirjan läpi kulkevana punaisena lankana on haalean kristillisyyden paljastaminen, herättely ja ravistelu. Ilmestyskirjan Laodikean seurakunta sai haaleutensa takia Jeesukselta osakseen kovat tuomion sanat, vaikka seurakunnassa näytti ulkonaisesti kaikki olevan hyvin. Oli vaurautta ja arvostusta, yhteiskunnan hyväksyntää ja aktiivista toimintaa.

Mitä Laodikean kristillisyys on käytännössä? Millaisena se näyttäytyy kirkkojen ja seurakuntien keskuudessa?

”Näinä päivinä evankeliumin valoa tässä maassa ei todennäköisesti sammuta tieteellinen epäileminen, ateismi, panteismi tai agnostisismi. Sen sammuttaa ylpeä, nautinnollinen, itsekäs, ylellinen, jumalanpalveluksissa käyvä, onttosydäminen hyvinvointi.”  

Tällaisella Frederic D. Huntingtonin sitaatilla vuodelta 1890 alkaa kirjan neljäs ja samalla vaikuttavin luku. Siinä Chan mm. nostaa esille pitkän luettelon haalean kristillisyyden tuntomerkkejä. Jokaisen kohdan perään hän on liittänyt yhden tai useamman Raamatunkohdan, joissa kyseinen haaleuden muoto saa tuomion.

Luettelo on sävähdyttävää luettavaa. Laodikean seurakunta oli aikoinaan kelpo seurakunta, kuten Paavalin kirjeestä Kolossan seurakunnalle voi päätellä (Kol.4:13,15,, mutta sitten jokin meni pahasti vikaan, ja Jeesus ilmoitti oksentavansa tuollaisen haalean seurakunnan suustaan (Ilm.3:16).

Tässä muutama tiivistetty esimerkki kovin tutulta tuntuvista asioista, jotka Chan on listannut haaleuden tuntomerkeiksi:

• Haaleat käyvät seurakunnassa melko säännöllisesti, koska hyvät kristity tekevät niin
• Haaleat antavat rahaa kolehtiin, kunhan se ei vaikuta heidän omaan elintasoonsa
• Haaleat valitsevat ristiriitatilanteissa sen, mikä on suosittua, eikä sitä, mikä on oikein
• Haaleat eivät oikeasti halua tulla pelastetuksi synneistään vaan ainoastaan syntien rangaistukselta
• Haaleat liikuttuvat rohkeista todistuksista ja Jeesuksen kärsimyksestä, mutta eivät itse toimi
• Haaleat todistavat kertovat uskostaan vain harvoin naapureilleen, työtovereilleen tai ystävilleen
• Haaleat mittaavat moraaliaan ja hyvyyttään vertaamalla itseään maalliseen maailmaan

Siinä vain muutama esimerkki tunnusmerkeistä, jotka Chan kirjassaan liittää Laodikean seurakunnan ja meidän aikamme seurakuntien haaleisiin kristittyihin. Lääkkeeksi haaleuteen hän tarjoaa täydellistä Jeesukseen sitoutumista, hänen lähelleen pyrkimistä ja opetuslapsekseen ryhtymistä.

Rohkaisuksi kirjassa on lopussa melkoinen määrä kertomuksia ihmisistä, jotka valitsivat ”epätavallisen” elämän ja lähtivät myös käytännössä seuraamaan Jeesusta. - Kristillinen versio amerikkalaisesta unelmasta, vaihtoehto yksilökeskeisyydelle, itsekkyydelle ja materialismille, kuten Chan asian muotoilee.

------------- 

Nasevan ja ajankohtaisen lainauksen kirjasta löydät näiden sivujen Uutisia ja ajan merkkejä -palstalta.