Batya Wootten: Israelin juhlat, Sapatti ja kevään juhlat

Batya Wootten,

Israelin juhlat, Sapatti ja kevään juhlat

TV7 Kustannus, 2014

Kiinnostus kristinuskon juutalaisia juuria kohtaan on lisääntymässä. Vanha testamentti, jota monet ennättivät jo pitää toisarvoisena uuden liiton ihmisille, on palautettu sille kuuluvaan asemaan. Samalla on kasvanut kiinnostus myös uskomme ”muinaisia polkuja” ja juutalaisia juhlia kohtaan.

Batya Wootten tutustuttaa lukijansa juutalaisiin juhliin sydämellisellä ja lempeällä otteella. Hän ei luiskahda lakihenkisyyteen eikä tiukkapipoisuuteen kertoessaan juhlien vietosta ja taustoista aina pieniä käytännön yksityiskohtia myöten. Batya Wootten korostaa, että juhlia on lähestyttävä ilosta ja kiitollisuudesta käsin. Perinteillä, ilolla ja leikkimielellä on näissä koko perheen juhlissa tärkeä osuus.

Kirjoittaja kertoo, että Jumala on antanut meille juhlat muistuttamaan hänen jo toteutuneista teoistaan. Juhlat ovat myös ennakkokuva tulevasta juhlien juhlasta hänen luonaan. Kun messiaaniset juutalaiset ja kristityt viettävät näitä ”Isän juhlia”, esillä on aina myös se, miten kyseinen juhla liittyy Jeesukseen Vapahtajanamme ja ainoana tienä Isän luo.

Kohtasin kirjassa myös asioita, joiden huomasin häiritsevän. Kaikille suomalaisille tuttu nimi Jeesus (tulee kreikan muodosta Iesous) on kirjan tekstissä poikkeuksetta Jeshua (hänen heprealais-aramealainen nimensä).  Kirjassa ei liioin käytetä Raamatusta tuttua nimeä Jumala. Juutalaisia jäljitellen se on korvattu joko kirjainyhdistelmällä JHVH tai nimellä Elohim.

En oikein päässyt perille, mitä lisäarvoa tuollaisella menettelyllä saavutetaan. Raamattumme on kannesta kanteen käännöstä kreikasta tai hepreasta suomeksi. Miksi joidenkin nimien kohdalla on toimittava toisin? Enemmän pyhyyttä ja voimaa rukouksiin? Erottautumista kristikunnan yleisestä käytännöstä, vaikka Jeesus antoi meille luvan puhutella Jumalaa Abbaksi eli ”Isukiksi”? Henkilökohtaisesti olen nimikysymyksessä samoilla linjoilla kuin Mikael Agricola, joka kirjoitti 1544 rukouskirjansa esipuheeseen: "Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen".

Muutaman muun tuoreen ja alla mainitun kirjan tavoin Juutalaiset juhlat puhuu paljon Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta kaikki ne kattavalla nimellä Efraim. Ne, jotka me nyt tunnemme juutalaisina, ovat Juudan ja Benjaminin heimoa. Israelin pohjoisen valtion heimot sitä vastoin ovat karkotusten myötä kadonneet kaikkiin maailman ilmansuuntiin. Samalla he ovat menettäneet juutalaisen identiteettinsä ja uskontonsa.

Jumala on luvannut tuoda myös kadonneet heimot takaisin omaan maahansa. Kirjassa esitetään ajatus siitä, että myös Jeshuaan uskovat ja juutalaisille juurilleen palaavat kristityt katsotaan tuolloin kuuluvan Efraimin sukukuntaan. Tätä asiaa ei kirjassa käsitellä kovin laajasti, joten hieman epäselväksi jää, ketkä kaikki tuolloin lasketaan paluumuuttajiin liitetyiksi. Myös Jeesukseen uskovat, sunnuntaina lepopäivää viettävät ja Jumalaa Abbaksi eli Isäksi kutsuvat?

Kirjassa on paljon asiaa selkiyttäviä taulukoita, erilaisia ajanlaskutapoja ja jopa reseptejä ja leikkien ohjeita juhlia varten. Sapatti mainitaan jo kannen lisätekstissä. Sitä ja kristittyjen 300-luvulla sapatin tilalle käyttöön ottamaa sunnuntaita sekä monia muita kyseenalaisin perustein Jumalan antamasta juhlakalenterista irti reväistyjä juhlia käsitellään kirjassa runsaasti ja suorasanaisesti. Pyrkiessään kaikin tavoin eroon juutalaisista kirkko sysäsi ulos messiaaniset juutalaiset. Samalla muutettiin juhlien ajankohtia ja nimiä ja tuomittiin kiivain sanoin sapatin vietosta alkaen kaikki se, mikä oli ollut Jeesukselle ja apostoleille rakasta, tärkeää ja itsestään selvää.

Vaikka jotkut kirjan asiat saattavat herättää vastalauseita tai tuntua kovin vaikeaselkoisilta, niin kokonaisuus on silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kertoessaan juutalaisista juhlista kirja haastaa meitä myös vertaamaan juutalaisten juhlien välitöntä, keskustelevaa ja koko perheen mukaan ottavaa kulttuuria ja meidän ”yksi puhuu ja muut istuvat hiljaa kuuntelemassa” kulttuuriamme. Juutalaisille juurille paluun soisikin uudistavan kalenterin lisäksi myös ajattelumme ja sydämemme.

------------- 

Perusteellinen, lämminsydäminen ja monipuolinen opas juutalaisista juhlista

Sisältö   ****

Rakenne, kielellisesti  ****

Linkkejä:

Jyrki ja Mia Valkeakari: Kuningaskunnan paluu

Pekka Sartola: Minä tuon heidät takaisin

(630)