Arto Pöllänen: Viimeinen elonkorjuu
Arto Pöllänen
Viimeinen elonkorjuu - Ilmestyskirjan sanoma
Aikamedia, 285 sivua
Ilmestyskirja ja sen kuvaamat lopun ajat ovat saaneet monet kirjoittajat kantamaan oman kortensa tämän lajin kirjallisuuden kekoon. Arto Pölläsen ”Viimeinen elonkorjuu – Ilmestyskirjan sanoma” on oivallinen esimerkki näistä kirjoista.
Pölläsen kirja alkaa hyvin mielenkiintoisesti. Alkusanoissa ja mittavassa johdannossa kerrotaan siitä, millä tavalla lopun ajat ovat eri aikoina ihmisiä kiinnostaneet, millaisia tulkintoja on ollut vallalla ja kuinka aiheen käsittely on vuosikymmenten saatossa kehittynyt.
Vauhtiin päästyään kirja käsittelee kriittisesti suurten kirkkojen moniportaista ja laajaa organisaatiota ja virkanimityksiä. Kritiikkinsä Pöllänen pohjaa alkuseurakunnan elämään ja Raamatusta löytyviin ohjeisiin.
Käsitellessään Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan saamia kirjeitä, Pöllänen nivoo onnistuneesti mukaan kirkkohistorian käänteitä ja Johanneksen ajan tapoja. Hän löytää myös paljon sellaisia onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kehityslinjoja, jotka ovat vaikuttaneet kirkkoihin ja seurakuntiin aina meidän aikoihimme asti. Osansa kovasta kritiikistä saavat mm. neitsyt Marian palvonta ja toinen toistaan komeammin asuin ja arvonimin koristellut kirkkoruhtinaat.
Järjestellessään Ilmestyskirjan kuvaamia tapahtumia aikajanalle Pöllänen rakentaa hyvin pikkutarkkaa kalenteria ja käy samalla reipasta keskustelua niiden kanssa, jotka tulkitsevat Johanneksen näkyä toisin. Suurimmaksi kiistakysymykseksi näissä tulkintojen eroissa nousee seurakunnan ylösoton eli tempauksen ajankohta. Milloin ja miten se tapahtuu? Tuleeko Jeesus toisen ja myös ainoan kerran, vai odotammeko me hänen tulevan toisen ja vieläpä kolmannenkin kerran ennen kaiken loppua ja tuomiota?
Ainoallakaan ihmisellä ei ole noihin kysymyksiin tarjota yksiselitteistä totuutta. Lopullisen vastauksen me saamme vasta sitten, kun Herramme todella tulee. Meidän tehtävänämme on vain pysyä siihen saakka hereillä ja pitää lamppumme palavina.
