Craig Groeschel: Se jokin

Craig Groeschel

Se jokin

Päivä Osakeyhtiö, 2009

Mikä on se jokin, mikä saa jonkun seurakunnan kasvamaan ja kukoistamaan samaan aikaan, kun toinen kuihtuu ja menettää jäseniään?

Mikä on se jokin, mikä jonkun julistuksessa sytyttää sydämet, synnyttää herätystä ja saa aikaan innostusta?

Mikä on se jokin, joka muuttaa uskonnollisuuden henkilökohtaiseksi uskoksi, tapakristillisyyden eläväksi ja seurakunnan kodiksi?

Craig Groeschel toteaa, että sitä jotakin löytyy kaikenlaisista seurakunnista. Sitä on perinteisissä, karismaattisissa, pienissä ja suurissa seurakunnissa. Sitä on mihinkään kirkkokuntaan kuulumattomissa seurakunnissa, helluntaiseurakunnissa, vapaaseurakunnissa, luterilaisissa seurakunnissa ja monissa muissa seurakunnissa.  Vaikka se löytyy kaikista noista ja vielä monista muistakin seurakunnista, niin silti on mahdollista käydä tuhansissa edellä kuvatun kaltaisissa seurakunnissa löytämättä sitä.

Hauskasti ja nasevasti kirjoitetussa kirjassaan Craig Groeschel tunnustaa, ettei hän tiedä, mikä se jokin on. Hänellä ei ole antaa siitä samanlaista reseptiä kuin vaikkapa kakusta. Sen sijaan hän kuvaa niitä ominaisuuksia, jotka yleensä löytyvät seurakunnista, joissa se jokin on. Tällainen on hänen vihjelistansa:

·       Jumalan läsnäolon intohimoinen etsintä

·       Syvä kaipaus voittaa kadotukseen matkalla olevia Jeesukselle

·       Vilpitöntä suoraselkäisyyttä

·       Hengen täyttämää uskoa

·       Jalat maassa olevaa inhimillisyyttä

·       Särkyneisyyttä

Craig Groeschel antaa kirjassaan monenlaisia vihjeitä niille, jotka etsivät seurakuntaansa sitä jotakin. Erääksi avainsanaksi kohoaa näky. Helen Kelleriä lainaten hän toteaa: ”Pahempaa kuin sokeus olisi se, että kykenisin näkemään, mutta näky puuttuisi.”  Hän jatkaa, ettei näky ole vain jokin kaunis tai suorastaan hurskas lauseke, joka joskus on yhdessä sorvattu. Jos käytännön elämän ja seurakunnan näkylausekkeen välillä on kuilu, niin se jokin on varmasti myös hukassa. Siksi sen jonkun löytämiseksi tarvitaan paitsi selkeä myös vahva ja kaiken toiminnan läpäisevä näky.

Kirja tarjoaa vihjeitä sen jonkin löytämisessä myös kertomalla, mitkä asiat johtavat helposti näyn hämärtymiseen. Niiltä, jotka tekevät kaikkea mahdollista, näky todennäköisesti katoaa.  Tässä muutama esimerkki: Jos jahtaa samaan aikaan kahta jänistä, molemmat karkaavat. Sen sijaan että sanoisimme ”ja”, meidän olisi todennäköisesti sanottava ”tai”. Jotta voisi olla eriomainen muutamassa asiassa ja kokea sen jonkin, on kieltäydyttävä monista muista.

Craig Groeschel johdattelee lukijaansa kohti sitä jotakin käyttäen tienviittoina tarinoita, henkilökuvia ja omia kokemuksiaan. Rento ja käytännöllinen ote tekevät kirjasta helposti luettavan ja innostavan.  Monet asiat esitetään huumorin kautta tai ainakin iloinen pilke silmäkulmassa: ”Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Se on välttämätöntä.” Selitys näin railakkaalle väitteelle on tällainen: Jos ei uskalla yrittää mitään, ei myöskään saavuta mitään. Kun yrittää, joskus väistämättä myös epäonnistuu, mutta juuri omien epäonnistumisien kautta oppii kaikkein tehokkaimmin.

Craig Groeschelillä on hyvät perusteet puhua siitä jostakin. Kun hän perusti oman Life Curch seurakuntansa, toiminta alkoi erittäin vaatimattomissa olosuhteissa ja täysin tyhjästä. Rähkäinen autotalli ja parhaat päivänsä elänyt kalusto eivät paljoa luvanneet, mutta silti paikka veti puoleensa ihmisiä. Kasvu oli nopeaa, sillä tuossa seurakunnassa oli se jokin.

Niille, jotka toivovat löytävänsä kirjasta kymmenen konstia, joilla seurakunta kasvaa ja kukoistaa, Craig Groeschel kaataa kylmää vettä niskaan. Kyse ei ole tempuista eikä konsteista vaan jostain paljon suuremmasta ja tärkeämmästä. Niin suuresta, että sen löytämiseen tarvitaan ahkeruuden lisäksi nöyryyttä ja intohimoa.

”Joitain asioita ei näe suoraan, ne voi löytää vain epäsuorasti”, Groeschel sanoo listaten tällaisia asioita: rakkaus, painovoima, Isä Jumala, mustat aukot, vapaus, Pyhä Henki, magneettisuus, totuus, äärettömyys ja se jokin.