Jouko Jääskeläinen: Toivon tulevaisuus

Jouko Jääskeläinen, Toivon tulevaisuus,

Ihmisten utopiat ja Raamatun profetiat,

Uusi tie, 2020,

Kun valtiotieteen tohtori ryhtyy availemaan Raamatun lupauksia tulevaisuudesta ja toivosta, tuloksena on mielenkiintoinen kirja.  Varsinkin, kun kirjan aiheena on kysymys siitä, minkä varaan me tulevaisuuttamme ja toiveitamme rakennamme. Valtiotieteilijän pakista nimittäin löytyy paljon työkaluja, joilla tutuistakin Pyhän Kirjan teksteistä nousee esille näkökulmia, jotka teologeilta ja filosofeilta jäävät helposti huomaamatta.

Rakenteeltaan hyvin selkeä ja johdonmukainen kirja tekee jo alussa käsitteet selviksi ja laittaa ne paikoilleen. Mitä pitävät sisällään esimerkiksi sanat tulevaisuus, toivo, visio ja utopia? Miten nuo tulevaisuuteen kurkottavat sanat eroavat merkityksiltään? Sisältävätkö ne jotain, mihin koronan, kriisien ja taloudellisen alamäen keskellä tuskaileva voisi turvautua? 

Tulevaisuus on se, mitä monet nyt pelkäävät. Toivo on paremman huomisen odottamista. Visio on tavoite, jonka toteuttamiseksi käytössä olevat resurssit nykyisin pelisäännöin ohjataan. Utopia on edellisiä monimutkaisempi ja usein myös villimpi. Se on kuin horisontti, joka pakenee sitä kauemmaksi, mitä tarmokkaammin sitä yrittää lähestyä.

Kirja tarjoaa horisonttia tukevampaa materiaalia utopian määrittelyyn ja arvioimiseen. Tämä onkin tarpeen, sillä vallitseviin olosuhteisiin tyytymättömät yksilöt, kansanjoukot, valtiot ja uskonnot ovat kautta aikojen rakennelleet lumoavia mielikuvia ihanteellisesta tulevaisuudesta.

Kirja keskittyy tarkastelemaan maallisten ja poliittisten utopioiden lisäksi myös utopioita, jotka liittyvät juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Jo tälläkin idän uskonnot pois sulkevalla rajauksella käsiteltävien asioiden määrä paisuu suureksi, kun kenttänä ovat eri aikakausien ja yhteiskuntien näkemykset ”paremmasta huomisesta” sekä ”tulevaisuudesta ja toivosta”.

Jouko Jääskeläinen on hyvin järjestelmällinen. Alussa oleva laaja sisällysluettelo on kuin johdanto, joka esittelee sisällön luku luvulta. Tarkastelun ja arvioinnin perustana hänellä on seitsemän selkeää kriteeriä. Kirjassa on runsaasti tunnettujen henkilöiden tekstien lainauksia ja muuta taustoitusta. Helppolukuisuutensa takia lopputulosta voi hyvin luonnehtia ”laajan aiheen lyhyeksi tiivistetyksi oppimääräksi”. Kirjan avulla kuka tahansa saa hyvän käsityksen ihmisen ikiaikaisesta taipumuksesta rakennella utopioita, jotka ovat yleensä osoittautuneet pelkiksi pilvilinnoiksi.

Esimerkkeinä maallisista utopioista Jääskeläinen mainitsee mm. marksismin utopiat, amerikkalaisen unelman, suomalaisen vihreänliikkeen, syväekologian, suomalaisten epäonnistuneet siirtokunnat maailmalla ja Amerikasta Neuvosto-Karjalaa rakentamaan tapahtunut suomalaisten muuttoliike.

Kirjan neljäs ja viimeinen osa on saanut otsikon ”Synteesi”. Sen avausluku on ”Minun utopiani”. Siinä kansanedustajanakin toiminut valtiotieteiden tohtori, kaupunginvaltuutettu ja kirkolliskokouksen jäsen astuu alas luennoijan kateederilta. Hän kertoo henkilökohtaiset näkemyksensä ihmisestä luonnon viljelijänä ja varjelijana, rauhasta ilman aseita, lähimmäisenrakkaudesta sekä tiedon ja ilmoituksen merkityksestä. Omista utopioistaan kertoessaan hän tuo selkeästi esille kristillisen vakaumuksensa.

Voivatko utopiat toteutua? Kuka kykenisi ne toteuttamaan? Näiden kysymysten edessä kirjoittaja asettuu Tuntemattoman sotilaan alikersantti Mäkilän rinnalle toteamaan: "Älä pelkää! Mennähän rauhas ei s'oo ihmises se on suuremmas käres."

Me voimme elämässämme vaikuttaa moniin asioihin mutta emme kaikkiin. On tehtävä ja elettävä oikein, mutta todelliset ratkaisut ovat meitä suuremmissa käsissä. Kristillisestä näkökulmasta toivo paremmasta perustuu kokonaan Jumalan lupausten ja niiden toteuttajan varaan. Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon historian ja totuusarvon kannalta merkittävin tapahtuma. Se antaa mahdollisuuden ja perustan muidenkin lupausten toteutumiselle niin luomakunnassa kuin historiassakin.

Yhteenveto

Hyvän opas tulevaisuuden, toivon, visioiden ja utopioiden maailmaan. Kertoessaan siitä, miten ihmiset eri aikoina, yhteiskunnissa ja uskonnoissa ovat pyrkineet rakentamaan elämäänsä näiden varaan, Jouko Jääskeläinen tarjoaa matkasauvan ja rukiiset eväät elämän polun taapertajille. Tiiviin tietopaketin päätteeksi hän jättää luennoijan kateederin ja muuttuu opettajasta vierellä kulkijaksi ja rohkaisevaksi matkakumppaniksi.