Laiva ilman kompassia ja ankkuria

Vanhojen mestarien lailla myös Nobel-palkinnon saanut ydinfyysikko Werner Heisenberg (1901-1976) käytti vertausta laivasta. Puhuessaan ihmiskunnasta hän sanoi:

”Sen monimutkaiset koneet toimivat hyvin, matkustajat tanssivat kannella, keittiössä valmistetaan hyvää ruokaa, ihmiset nauttivat huveista ja toiminnasta. Mutta jotakin puuttuu: laivassa ei ole ankkuria eikä kompassia. Siksi laiva ajelehtii avuttomana ja on vain ajan kysymys, milloin se kohtaa tuhoisan jäävuoren tai salakarin.”

Werner Heisenbergin sanat vuosikymmenten takaa ovat tänään tulleet hätkähdyttävällä tavalla tosiksi. Luontoa ja ihmiskuntaa uhkaavat monenlaiset asiat ilmaston lämpenemisestä lisääntyviin luonnonkatastrofeihin ja pandemioista terrorismiin. Osassa maapalloa kuollaan nälkään, toisaalla kärsitään yhä pahemmin sellaisista elintasosairauksista kuten esimerkiksi allergioista ja sokeritaudista.

Myös seurakunnan laiva seilaa tällä hetkellä todella myrskyisellä merellä. Salakareista ja jäävuorista ei ole pulaa. Ei liioin tieteisuskon, humanismin ja liberaaliteologian seireeneistä, jotka houkuttelevat pois varmalta kurssilta. Yhä tärkeämmäksi on käynyt pitää katse tiiviisti kompassissa, jonka Jeesus antoi seuraajilleen: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6)