Puhetta abortista paheksuttiin ja puolustettiin kirkolliskokouksessa

Kirkollisista asioista vastaava ministeri sisäministeri Päivi Räsänen toi kirkolliskokoukselle tiistaina 6.11.2012 valtiovallan tervehdyksen. Puhe herätti ristiriitaisia tunteita. Jotkut närkästyivät siitä, että hän nosti esille eutanasian ja abortin. Puhetta on myös kiitelty hyväksi keskustelun avaukseksi.

 

Kotimaa24 kertoi joidenkin kirkolliskokousedustajien pitäneen ministerin puhetta ”paikoin tilanteeseen sopimattomana”. Ministerin puhe oli kuulemma ollut ”retorisesti kova”.

 

Tämä kohta ministeri Päivi Räsäsen puheesta oli liikaa joillekin paikalla olleille:

Abortti on Suomessa vaiettu tabu, ikään kuin Pandoran lipas, jonka avaamisen seurauksia pelätään. Aihe koskettaa kuitenkin paljon laajempaa joukkoa kuin ajattelemme. Aborttilain säätämisestä lähtien on tehty yli puoli miljoonaa aborttia. Tällä hetkellä keskeytetään noin 10 000 raskautta vuodessa eli yli 30 joka päivä.

 

Keskuudessamme elää satoja tuhansia naisia, jotka ovat omassa kehossaan kokeneet abortin, saman verran isiä, kymmeniä tuhansia abortteihin osallistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja satoja lakien säätämisestä vastuullisia päättäjiä.

 

Aiheeseen liittyy vastuun siirtelyä, mutta myös vaiettua surua ja syyllisyyttä. Vastaanotollani 80-vuotias nainen kertoi riipaisevasti kantaneensa yksin syyllisyyden taakkaa ja sen raskaita seurauksia nuoruudestaan saakka. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omallatunnolla.

 

Elämän hintaa arvioidaan rahassa, kun sikiöseulontojen kustannuksia verrataan vammaisten ihmisten elinkustannuksiin. Löydettyihin sairauksiin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa vaan jo alkaneen elämän lopettaminen. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa valintaa, seulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole varauksetta tervetulleita keskuuteemme.

 

Aborttia puolustetaan sillä, että sikiö ei ole ihmispersoona, vaikka onkin hedelmöityksestä lähtien biologinen ihmisyksilö. Persoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Ominaisuudet kuvaavat ihmislajille ominaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivätkä syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset.

 

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin ei ole käynyt.

 

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata

hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.

 

Käypä hoito -työryhmä suositti hiljattain myöhäisissä keskeytyksissä kaliumin ruiskuttamista sikiön sydämeen kuoleman varmistamiseksi. Suomessa vuosittain muutamissa kymmenissä tapauksissa abortoitu sikiö elää jonkun aikaa toimenpiteen jälkeen. Raskaus voidaan keskeyttää vammaisuuden perusteella 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden kohdalla ehdoton raja on 20 viikkoa. Keskoshoidon edistyessä olemme absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta.

 

Raskauden keskeyttäminen on aina eettinen ongelma. Myöhäisiin keskeytyksiin liittyy lisäksi yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan.

 

Arvoisat kirkolliskokousedustajat! Jaan kanssanne kätilöltä saamani kirjeen toivoen, että pohtisitte, miten kirkko voisi vastata hätään. Hän kirjoitti:

 

”Minulle oli jaettu keskeytyspotilas, jolla oli jo raskausviikkoja lähes 23. Syy keskeytykseen oli leikkauksella korjattavissa oleva vamma. Toivoin, ettei lapsi syntyisi vuoroni aikana, jotta en näkisi tekojeni seurauksia. Toisin kuitenkin kävi. Lapsi huitoi käsiään ja yritti tehdä

hengitysliikkeitä ainakin 10 minuuttia.

 

Vanhemmat olivat kauhuissaan. Kävin toisessa huoneessa kysymässä lastenlääkäriltä, eikö mitään tosiaan tehdä vaikka synnytyssalissa saman ikäistä vauvaa virvoiteltiin.

 

Menin tapauksen jälkeen kansliaan ja itkin ääneen. Sanoin työkavereilleni etten enää koskaan tule hoitamaan yhtään raskaudenkeskeytystä. Olen katkerasti katunut tekoani, sitä että en puolustanut pientä syntymätöntä lasta. Minulla on Taivaassa häneltä todellakin anteeksi pyydettävää! Kiitos Jeesuksen sovitustyön olen saanut sen kaikesta huolimatta anteeksi.”

 

 

Ennen vuotta 1950 Suomessa ei ollut varsinaista aborttilakia vaan raskaudenkeskeytys hyväksyttiin vain lääketieteellisin perustein eli kun äidin henki tai terveys oli vaarassa. Vuonna 1970 tuli voimaan ns. vapaa aborttilaki, jossa abortin saattoi tehdä sosiaalisin perustein, alle 17-vuotias, yli 40-vuotias tai kun äiti on synnyttänyt jo neljä lasta.

 

Vuonna 1989 tilastoitiin 95% aborteista tapahtuneen sosiaalisin perustein. Silloisen lääkintöhallituksen antaman ohjeen mukaan abortin tuli olla täysin vapaasti saatavissa naimattomille, leskille ja eronneille. Aborttien huippuvuotena voitaneen pitää vuotta 1973, jolloin Suomessa tehtiin 23 000 aborttia. Nykyisin abortteja tehdään vuosittain noin kymmenentuhatta. Joka päivä tapetaan 30 syntymäänsä odottavaa lasta.

 

Lääketieteellisesti abortissa on kyse raskaudenkeskeytykestä. Jumalan näkökulmasta abortti on hänen luomansa ja elämään kutsumansa ihmisen surmaamista, pienen ja pulustuskyvyttömän elämän julmaa murhaamista.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Psalmi 139:13-16