6. Armo - Jumalan anteeksiantava rakkaus
Miksi armo on jo käsitteenä niin monille vaikea ymmärtää? Miksi ihminen haluaisi aina tehdä itse edes jotain ansaitakseen armon? Mikä on rakkauden, totuuden ja armon keskinäinen suhde? Jos Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta, niin miksi meidän on usein niin vaikea olla toinen toisillemme armollinen? Onko sinulla tästä omakohtaisia kokemuksia?Kommentit
6.3.2011 klo 22:43:38
Salme Kaikusalo kirjoittaa
Hei nimimerkki Pelokas sisar,
Saat olla täysin varma, että armo riittää sinullekin, sillä Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on tarkoitettu kaikille ihmisille kuten Tiituksen kirje 2:11 vakuuttaa.
Sana vakuuttaa, että Jumala on laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa. Hän on uskollinen omiaan kohtaan silloinkin kun me olemme uskottomia. Psalmissa 103:10 sanotaan, että ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Jumala tietää minkä kaltaista tekoa me olemme. Jumala on luvannut parantaa ne, joilla on särjetty sydän ja hän on myös luvannut sitoa heidän haavansa.
Jumala on sanonut: ” Hän huutaa minua avuksensa ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Ps.91:15. Jumala on myös luvannut olla lähellä niitä, joilla on särjetty sydän ja pelastaa heidät, joilla on murtunut mieli, Ps.34:19.
Sinun katkeruutesi ja vihasi eivät estä Jumalaa rakastamasta sinua. Jumala on nähnyt ne tilanteet, jolloin sinua on kovasti kolhittu ja minkä seurauksena olet katkeroitunut. Toisaalta katkeruus ja viha voivat olla esteenä sille, ettet kykene vastaanottamaan ja kokemaan Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa. Siksi olisi hyvä, jos löytäisit jonkun luotettavan ihmisen, jolle kertoa elämäsi murheet ja kivut. Yhdessä keskustellen ja rukoillen voisit löytää kanavan anteeksiantamiseen sinua haavoittaneille ihmisille. Anteeksianto vapauttaa ja katkoo katkeruuden siteet haavoittajaan. Se vapauttaa myös sinut kykeneväksi vastaanottamaan sekä Jumalan että ihmisten rakkauden ja hyväksynnän sinua kohtaan.
Sinä olet Jumalan rakkauden ja armon arvoinen siksi, että sinä olet sinä. Jumala rakastaa sinua, ei tekojesi, vaan sinun itsesi tähden. Sinä olet ylen ihmeellisesti tehty, Ps.139:13-16.
Siunaavin terveisin, Salme Kaikusalo
3.3.2011 klo 08:45:05
Pelokas sisar kirjoittaa
Elämä on kolhinut niin kovasti että minun on hyvin vaikea uskoa olevani kenellekään rakastamisen arvoinen. Voiko Jumalakaan minua rakastaa kun minussa on niin paljon katkeruutta ja vihaa? Riittääkö armo tällaisellekin? Miten voisin vapautua ja oppia luottamaan?
12.2.2011 klo 08:24:36
Admin kirjoittaa
Lähetetty kysymys:
Seurasin lähetystänne "Armosta". Opettajana oli Salme Kaikusalo. Hyvää asiaa. Jäi mieleen kysymys, joka on meille useimmille vaikea:
Miten kehotus "tehkää parannus jne.. sisältyy ja suhteutuu syvällisemmin armosta pelastumisen kehykseen. Moni varmaan tässä kompastuu Raamatun äärellä. Voinette pohtia ääneen tätäkin kulmaa.
Jorma A.
Vastaus:
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Room.3:23-24
Jumala on pyhä. Se käy ilmi sekä VT:ssa että UT:ssa eri yhteyksissä. Jumala sanoo: ”olkaa pyhät sillä minä olen pyhä” 2Piet.1:16. Jesaja kertoo kuinka hän kohtasi Jumalan pyhyyden ja huusi, ”että hän hukkuu, koska hänellä on saastaiset huulet ja hän asuu kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet”. Jes.6.
VT:ssa profeetat julistivat kääntymystä, johon liittyi aina synnintunnustus. Esran, Nehemian ja Danielin kirjojen 9. luvut kertovat tästä. Profeetat tähtäsivät siihen, että katumus ei olisi ulkokohtaista vaan siihen liittyisi myös sisäinen kääntymys, joka johtaa mielenmuutokseen ja tahtoon kieltäytyä synnistä ja aikomukseen alkaa uusi elämä kuuliaisena Jumalalle ja uskollisena hänen kanssaan solmitulle liitolle. Vapaasta ja lunastavasta rakkaudestaan käsin Jumala oli asettanut kansansa liittosuhteeseen, jonka perusteella hän vaati siltä kuuliaisuutta ja kiitollisuutta. Jeremia ja Hesekiel korostavat selvästi, että kääntymiseen liittyy kaiken pahan hylkääminen.
UT:ssa ”Jumala tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus” Apt.17:30. Jo Johannes Kastaja julisti: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” ja ”hän kastoi heidät Jordanin virrassa kun he tunnustivat syntinsä” Matt.3:2,6. Kääntymiskehotukseen liittyy kautta linjan toteamus Jumalan valtakunnan läheisyydestä. Se tarkoittaa, että Jumala itse lähestyy ihmistä ja haluaa vapahtaa synnin kahleista. Myös Jeesus julisti samaa sanomaa: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Matt.4:17. Jeesus asettaa aina kääntymisen pelastumisen ehdoksi, Matt.18:3. Kääntymys koskee elämän kaikkia puolia käsittäen ajatukset, sanat ja teot. Tästä voi lukea Matt. 5,6,7 ja 12 luvuista.
Todellinen kääntyminen on ihmiselle itselleen mahdotonta ja siksi Jumala tarjoaakin sitä lahjana. Tämä lahja on Jeesus Kristus ja hänen lahjavanhurskautensa meidän hyväksemme. Jumala on armossaan suonut meille tilaisuuden parannuksentekoon ja kääntymiseen.
”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille.” Luuk.24:47. Kääntymisen edellytyksenä on Pyhän Hengen herättävä vaikutus ihmisen sisimmässä. Jumala herättää kääntymyksen ja pelastumisen kaipuun Pyhän Henkensä kautta. Kaikki tapahtuu uskon kautta. Raamatussa tähdennetään, että kääntymys ja usko ovat riippuvaisia ihmisen valinnasta, hänen tahdostaan. Puhutaan uskon kuuliaisuudesta. Room.1:5. Ihmisellä on suuri vastuu, tahtooko hän kääntyä ja uskoa.
Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi Jeesuksen kautta. Ihmisen kääntyminen ja pelastuminen riippuvat siis ihmisen omasta tahdosta ja valinnasta. ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm.22:17 Ihminen ei ole tahdoton olento. Hän vastaa kutsuun ”Kääntykää”, vapaaehtoisesti. Armo tulee osaksemme Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala kysyy tahdotko tulla pelastetuksi? Jos tahdot, niin käänny ja tee parannus. Silloin Jumalan armo Jeesuksessa pesee sinut puhtaaksi kaikesta synnistä.
Salme Kaikusalo
10.2.2011 klo 14:50:17
P Lehtimäki kirjoittaa
Uskon että keskustelun kysymys "Katsooko Jumala joitain syntejä ikäänkuin sormien läpi?" osui monen sydämeen. Mehän helposti jaamme synnit pieniin ja suuriin.
Pyhälle Jumalalle pieninkin synti on kauhistus. Jo pelkkä paha ajatus, himoitseva katse ja piiloon kätketty katkeruus erottavat meidät ilman Jeesuksen sovitustyötä Jumalasta aivan samalla tavalla kuin murhat, varkaudet tai pahoinpitelyt.
Koska Jumala ei katso "läpi sormien", niin meidänkään ei pitäisi pettää itseämme ja toisiamme sellaisella "inhimillisten heikkouksien ymmärtämisellä".
10.2.2011 klo 09:36:59
Katsoja kirjoittaa
Ryhmäkeskustelussa tuli esille kysymys: "Katsooko Jumala sormien lävitse?" Voimmeko sanoa, että voimme tehdä syntiä, kun armo kuitenkin riittää? Toisaalta opetuksessa sanottiin, että "joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon." Nykyisinhän on muutettu syntikäsitettä joidenkin tekojen kohdalla. Se, mikä ennen katsottiin synniksi Raamatun opetuksen mukaan, ei enää olekaan syntiä, koska Raamattua on tulkittu uudelleen. Tämmöinen herättää hämmennystä.
17.10.2010 klo 09:49:04
kirjoittaa
Ei se "kaanaankielikään haittaa kun Jumala haluaa kohdata syntisen! Silloin syntiselle kelpaa saarna vaikka Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta, veden muuttamisesta viiniksi. Oikeastaan...meitä muutetaan viiniksi, uuteen leiliin, eikä mitään litkuviiniä vaan hyvää ja kallista viiniä meistä tuleekin. Se miten pidämme leilimme puhtaana ja täytenä, onkin rukouksen paikka, mutta siihenkin saamme armon Jumalalta. Yksin armosta pelastus, muuten jää Jeesuksen ristillä tehty työ halvaksi lahjaksi. Monesti tuntuu niin vaikealta, että tähän lahjaan ei saa lisätä sitä omaa "erinomaisuuttaan" eikä niitä tekoja joita teemme, että kelpaisimme paremmin. Ne teotkin kun ovat monesti kuin pakosta, hampaat irvessä suoritettuja, vaikka iloiten ja kiittäen, kuin katseilta salassa niitä pitäis tehdä. Voi-voi, kyllä niin paljon on ihmisessä sitä "itte minää", ainakin minussa, siksi en voi kuin luottaa Jumalan armoon.
4.10.2010 klo 17:14:22
Silja kirjoittaa
Armo on ihmisluonteelle kaikkein vaikeinta vastaanottaa. Sittenhän armon vastaanottaneet tahtoisimme elää Jumalalle kunniaksi, siinäpä totinen rukouksen paikka.
4.10.2010 klo 17:21:01
Silja kirjoittaa
Näin varmasti on käynyt, me puhumme ikäänkuin kaanaankieltä.
1.10.2010 klo 09:52:20
Yksi syntinen kirjoittaa
Näinhän opetuksessa sanottiin, että armo on Jumalan vastaus ihmisen syntiongelmaan.
30.9.2010 klo 17:12:27
Reijo kirjoittaa
Jos ei uskalleta saarnata synnistä ja parannuksenteon tarpeellisuudesta, puhe armosta jää jotenkin voimattomaksi. Vain itsensä syntiseksi tunteva ja siksi Jumalan tuomion alle joutunut ihminen tarvitsee armoa.
30.9.2010 klo 11:28:49
Armon etsijä kirjoittaa
Kyllä ko. ohjelmat varmaan lisäävät armottomuutta. Toisaalta, miksi ko. ohjelmia tehdään? Mikä on johtanut siihen, että olemme niin armottomia toinen toisellemme? Olisiko kirkon syytä pitää enemmän esillä sanomaa armosta ja totuudesta? Taas toisaalta, tulevatko ihmiset kirkkoihin kuuntelemaan armon sanomaa? Vaikeita kysymyksiä!
30.9.2010 klo 09:41:38
Armon varassa kirjoittaa
Opetuksessa puhuttiin siitä, miten vaikea meidän on ymmärtää ja ottaa vastaan armoa. Johtuukohan se siitä, että meidän aikamme television nolaamisohjelmineen ja heikoin lenkki pois- ohjelmineen on niin armoton, että koko sana on käynyt käsittämättömäksi.
