5. Synti - ero Jumalasta
Mikä sinun mielestäsi on syntiä? Onko olemassa suuria ja pieniä syntejä? Ovatko niin sanotut valkoiset valheet syntiä? Miksi esimerkiksi jostain ruusta joskus sanotaan, että se on "syntisen hyvää"? Tai, että "se on varmasti syntiä, kun se on niin hauskaa"?
Kerro omia syntiin liittyviä ajatuksiasi ja kokemuksiasi nimellä tai nimimerkillä.
Kommentit
14.2.2011 klo 08:27:41
Admin kirjoittaa
Valitettavasti järjestelmässä oli hetkellinen häiriö, joka korjattiin heti, kun tieto ongelmista tuli. Kiitos aktiivisuudesta, nyt kaikki taas toimii normaalisti!
10.2.2011 klo 12:24:00
Katsoja kirjoittaa
Olen yrittänyt kommentoida "Armo - Jumalan anteeksiantava rakkaus" opetusta, mutta jostain syystä sivu ei aukea vaan tulee teksti, ettei ole oikeutta osallistua. ??
3.2.2011 klo 23:49:37
Tuula U***kari kirjoittaa
Olipa selkeä,raamatunpaikoilla hyvin vahvistettu opetus.
Erityisesti heille,jotka ehkä ensi kertaa katsoivat ohjelmaa..Tuli hyvin selväksi,että on synti olla erossa Jumalasta.Jumalan avulla voidaan selvitä taistelusta syntejä vastaan,ei omin voimin..
Usein nimetään syntejä ja niiden suuruuttakin mietitään.Unohdetaan "synnin tehneen" henkilön tausta,voimavarat,ymmärrys,ym.siihen vaikuttava asia.
Tapanani onkin sanoa,että voi olla suurempi synti,kuin tehdä pahaa,olla tekemättä hyvää,vaikka voisi :)
3.2.2011 klo 11:03:59
Armon vapauttama kirjoittaa
En olisi etukäteen osannut edes kuvitella, miten valtavan vapauttavaa oli ottaa vastaan Jeesuksen nimessä ja sovitusveressä täydellinen anteeksianto ja armahdus kaikista synneistäni. Valtava katumuksen ja huonon omantunnon taakka putosi pois. Elämääni palasivat ilo ja levollisuus.
10.10.2010 klo 17:38:02
Risto Juusela
kirjoittaa
En ehkä osannut ilmaista itseäni kyllin selvästi, koska vaikuttaa siltä, etten tullut oikein ymmärretyksi. Itse en ollenkaan lähde siitä, kuinka miellyttävää opetus on. Uskosta osattomat, vastauskoontulleet ja vauvat ovat juuri ne, joista pitempään uskossa olleiden eritoten tulee vastuuta kantaa. Pidemmälle ehtineet voivat hyvin vastata enemmän itsestään. Kysymys on, onko Sana joka Jumalan suusta lähtee, minun ruokani ja "Henki ja elämä" vai tieto tai opittu asia josta olen samaa mieltä? Siinä määrin, kuin elän Jumalan Sanasta, antaudun sille ja tottelen sitä, Sana itse sotii syntiä vastaan (vrt. Jeesuksen taistelu kiusaajaa vastaan erämaassa) myös itsessäni. Siinä määrin kuin elän jostain muusta, joudun taistelemaan taistelua itse omassa voimassani.
4.10.2010 klo 17:05:59
Silja kirjoittaa
Annukka, olet todellakin niin oikeassa.
3.10.2010 klo 13:40:54
silja kirjoittaa
Kyllä se on niin kuin opetettiinkin, " synti on sydämen luopumista Jumalasta." Matt. 4:9ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." Jeesustakin houkuteltiin luopumaan Jumalasta, miten meille olisikaan käynyt, jos Jeesus olisi langennut!4:10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman."4:11 Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.Vain ja ainoastaan Jeesus Kristus Nasaretilainen, Hän joka oli ja on ja tuleva on, voi auttaa meitä taistelussamme silloin, kun Saatana käy ympäri, kuin kiljuva jalopeura etsien kenet saisi niellä.Sen olen tajunnut, että lauman heikointahan saalistaja kamppaa ja väsyttää, käyden läpi kaikki heikot kohdat.Näinhän meille opetettiinkin. Riippukaamme siis kiinni uskon alkajassa ja sen täyttäjässä. Hän on voittanut saatanan vallan.Roomalaiskirje:7:4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.Roomalaiskirje:8:35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Katsomalla siis Jeesukseen vapaudumme synnin ja perkeleen vallasta.
3.10.2010 klo 09:19:18
Annukka kirjoittaa
Itse pidin kovasti Juha Lehtosen opetuksesta. Hänen ruahallinen, lämmin ja selkeä tapansa puhutteli minua vahvasti: synti on kamala, vaarallinen ja tuhoisa asia, joka erottaa ihmisiä toisistaan ja Jumalasta.Olisiko ehkä niin, että kun raamattukoululaisina on uskosta osattomia, juuri uskoon tulleita ja uskon tiellä pidemmälle ehtineitä, niin tarvitaan erilaisia opettajia ja käsittelytapoja. Tarvitaan vauvoille sopivaa ruokaa ja myös vahvaa ruokaa. Olen samaa mieltä siitä, että kaiken on tukeuduttava ja sitouduttava Raamattuun. Tämä on mahdollista sekä runsaiden sitaattien muodossa että jättämällä paikkojen sisäluvun lukutaitoisille oppilaille, jolloin taustoille ja selittävälle opetukselle jää enemmän tilaa. Molempia tapoja tarvitaan, kun meitä on niin moneksi ja monilta tahoilta tulleita. Kuten onneksi on opettajiakin.
2.10.2010 klo 11:11:57
Risto Juusela
kirjoittaa
Koen vahvasti, että tämä TV7 raamattukoulu on hengellisesti hyvin merkittävä ohjelma ja Jumala haluaa olla voimakkaasti mukana siinä. Se, että ohjelman tulee todennäköisesti ja toivottavasti näkemään kymmenet tuhannet ihmiset tarkoittaa tietenkin, että sitä tarkempi tulee olla, että kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaisesti. Viime keskiviikkona Salme Kaikusalon osuus oli paras tähän asti. Se oli johdonmukainen ja tukevasti Sanaan sidottu – tuhti opetuspaketti, jollaisesta riittää ammennettavaa pitempäänkin. Lisäksi se, että opetus oli niin vahvasti Sanaan sidottu, teki siitä oikealla tavalla vakavan ja puhuttelevan (=suolaisen). Itse asiassa Kaikusalo käsitteli omassa osuudessaan sekä synnin että armon oikein.Juha Lehtosen opetus sen sijaan ei mielestäni palvellut raamattukoulun ideaa toivotulla tavalla. Hän ei puhunut varsinaisesti aiheesta kuin ihan opetuksensa alussa. Pruju, joka koululaisille jaettiin, on parempi ja yhtenäisempi, mutta opetuksesta tuli läpi se, mikä isommastikin kristillisiä piirejä vaivaa. Kun ei todella uskota syntikysymystä niin vakavaksi kuin se on, ei anneta Jumalan ehdottoman lain myöskään tuomita syntiä pohjaan asti. Kun taas ei ole todellista lakia, ei koeta todellista armoakaan, joka tekisi vapaaksi. Tämä johtaa juuri siihen kamppailuun syntiä vastaan, joka tapahtuukin omassa voimassa eikä Jeesuksen ristin työn päällä. Näin lopputulos on siis lakihenkisyys tai voimien uupuessa hälläväliä -asenne ja lankeemus. Omavoimainen kamppailu on eri asia kuin kilvoitus, josta taas ei nykyään puhuta missään. Aiheesta löytää lähinnä noin sata vuotta vanhoista Raamatun selitysteoksista.On todella tärkeää kunkin arvioida itseään ja opetusta(an). Mielestäni raamattukoulun johtajat, juontajat, tuottajat ja ohjaajat ovat myös vastuussa opetuksesta vaikka päävastuun tietenkin opettaja kantaa itse. Koen todella tärkeäksi, että raamattukoulu olisi yhtenäinen ja opillisesti terve kokonaisuus. Tässä tietenkin ovat opettajat erityisesti vastuussa.
30.9.2010 klo 17:09:04
Vapautettu orja kirjoittaa
Jos hakee hyväksyntää yrittämällä miellyttää pukeutumisellaan ja käytöksellään kaikkia, joutuu pian ihmisten orjaksi.
30.9.2010 klo 11:32:46
Erilainen kirjoittaa
Vastaus Marjan kysymykseen voisi olla myönteinen, sillä kulttuuri muokkaa ja määrää pitkälti pukeutumissäännöt. Toinen kysymys sitten on, onko valtakulttuurista eroava pukeutuminen synti? Minun mielestäni ei ole.
30.9.2010 klo 09:38:56
Marja kirjoittaa
Olen lukenut ajoista, jolloiin helluntaiseurakunnissa punainen leninki, korvakorut ja meikkaus olivat syntiä. Enää sellaisia paineita ei taida olla. Onko synnin käsite siis jotenkin sidottuna aikakauteen ja kulttuuriin?
