Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Vainottuja mutta emme hylättyjä

”Konservatiivien oma ääni vaiennetaan mediassa.” Tällä otsikolla Jenni Repo kirjoittaa Seurakuntalainien.fi sivustolla ajankohtaisesta ja jatkuvasti pahenevasta ongelmasta. Kristinusko pyritään sysäämään yhteiskunnan marginaaliin ja kristittyjen ääni mediassa vaientamaan. Erinomaisen kirjoituksen voit lukea tämän linkin kautta goo.gl/9xUNCn.

 

Kun olen keskustellut näistä asioista joidenkin ystävieni kanssa, monet ovat kohauttaneet olkapäitään tai levitelleet avuttomina käsiään: ”Emme me tälle mitään voi. Parempi olla vain hiljaa, ettei itsekin päädy jollekin mustalle listalle!”

 

Jos kristityt olisivat ensimmäisinä vuosisatoina menetelleet tuolla tavalla, me eläisimme yhä synkässä pakanuudessa, uhraisimme metsän eläimille ja pelkäisimme pimeyden henkien kostoa. Onneksemme ja ennen kaikkea iankaikkiseksi pelastukseksemme vainotut kristityt eivät tuolloin tyytyneet olemaan hiljaa.

 

Vainottuinakin he jakoivat evankeliumia ihmiseltä ihmiselle. Tarvittaessa he olivat myös valmiita valitsemaan kärsimyksen ja jopa kuoleman tien. Sen he tiesivät olevan edessään, kun he kuulusteluissa vastasivat roomalaiselle virkamiehelle: ”Jeesus Kristus on Herra.”

 

Täällä Suomessa Jeesuksen tunnustamisesta Herrakseen ei joudu leijonien eteen. Enintään siitä voi saada omituisen konservatiivin maineen. Meidän kohdallamme uskonsa tunnustamisen panokset ovat paljon pienemmät kuin ensimmäisten vuosisatojen kristityillä.

 

Voisiko meidän aikanamme ”evankeliumin leviäminen ihmiseltä ihmiselle” olla sitä, että me rohkenisimme paremmin tunnustaa Herraamme ja näyttää väriämme? Sen me voisimme tehdä myös yhdellä pienellä klikkauksella: Kun netin palstoilla tulee seuraavan kerran vastaan teksti, joka rohkaisee kristittyjä ja jakaa evankeliumia ihmiseltä ihmiselle vaikkapa vain pala kerrallaan, niin me klikkaamme kolmen kirjaimen sanaa ”Jaa”. 

 

Jos jokainen tällaisen ”Jaa” klikkauksen tuloksena viestin saanut tekisi samoin, ja myös kaikki ne jaot vastaanottaneet kristityt tekisivät samoin, niin pelastuksen ja elämän sana etenisi kaikkialle yhtä vastustamattomana kuin vainojen keskellä eläneiden alkuseurakuntien aikoina.

 

Klik!, ”Jaa.”

 

---- 

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.

Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” (2.Kor.4:7-10)

 ---- 





Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

26.1.2018 klo 15:04:59
Tuomo kirjoittaa

Riemastuttavaa evankeliointia!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin