Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Sitäkö saa mitä tilaa?

Pian alkavalle vuodelle 2016 on tarjolla sekä lehdissä että netissä monenlaisia horoskooppeja. Valikoimassa on paria etsiville myös  rakkaushoroskooppeja. Yllättävän suuri joukko lähimmäisistämme myös uskoo niihin. Vielä suurempi osa ihmiskunnasta uskoo siihen, että ihminen voi omilla ansioilla ja nuhteettomalla elämällä selviytyä jumalansa edessä.

 

Joka kuudes suomalainen uskoo horoskooppeihin

 

”Noin joka kuudes suomalainen uskoo horoskooppeihin, ja moni heistäkin, jotka eivät usko, lukaisee omansa iltapäivälehdestä joka päivä. Mikä horoskoopeissa yhä koukuttaa?

 

Viron radiokanavilla aamu alkaa niin kuin Suomessakin: luetaan uutiset, sää ja liikennetiedotuksia, siteerataan tuoreita sanomalehtiä. Mutta sitten suomalaisen korvat höristyvät: juontaja lukee yhtä vakavana päivän ennustuksen kullekin horoskooppimerkille. Eikä niin tee vain jokin pieni paikallinen asema, vaan myös kuunnelluimmat kaupalliset kanavat Raadio Sky Plus ja Raadio Elmar.” kertoi Yleisradion uutinen vuonna 2012.

 

Naistenlehdet eivät uskalla luopua horoskoopeista

 

“Yritimme vuosi sitten lopettaa horoskoopit. Lukijoilta tuli valtavasti kommentteja, joissa pyydettiin ne takaisin: Emme voi elää ilman niitä. Nämä ovat ainoita, jotka pitävät paikkansa”, perusteli  erään suuren naistenlehden päätoimittaja naistenlehtien horoskooppeja.

 

Peräti 62 prosenttia uskoi horoskooppien vaikutukseen parin etsinnässä

 

E-kontakti.fi sivuston kyselyssä 62 prosenttia oli sitä mieltä, että horoskoopilla on merkitystä parin etsinnässä.  Näistä 26 prosenttia kertoi jopa etsivänsä tiettyä horoskooppimerkkiä.

 

Suomalaisten horoskooppiusko kalpenee kuitenkin amerikkalaisten rinnalla. Siellä peräti kolmannes vastaajista pitää astrologiaa tieteellisenä tai jonkin verran tieteellisenä.

 

Autuuteen omalla uskolla ja idän vierailla uskontojen opeilla

 

Usein kuulee sanottavan, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Ei ole tärkeää mihin uskoo. Niinpä jokainen voi valita vapaasti oman Raamatun ja kristinuskon tulkintansa. Kaikki voivat myös vapaasti tuunata itselleen sopivan jumalan tai valita mieluisimman uskonnon.

 

Iltalehden vuonna 2015 tekemän kyselyn mukaan 26 prosenttia suomalaisista kristityistä uskoi heidän sielunsa vaeltavan kuoleman jälkeen uuteen elämään. Luterilaisen kirkon kyselytutkimuksissa sielunvaellukseen on ilmoittanut uskovansa noin 12-14 prosenttia suomalaisista.

 

Iltalehden ja kirkon tutkimusten tulosten ero saattaa selittyä kyselyn tekijällä. Jos haastattelua tekee kirkko, jonka jäsen vastaaja hoksaa olevansa, mukaan lipsahtaa helposti hieman vieraskoreutta. Sama ilmiö näkyy lehtien lukemistutkimuksissa. Niissä valtava osa vastaajista kertoo lukevansa pääkirjoitukset, vaikka todelliset luvut ovat aivan jotain muuta.

 

Sielunvaelluksen lisäksi idän uskonnoista on rantautunut kristittynä pidettyyn Suomeen myös paljon muuta. Muutamat näistä vieraslajeista ovat reilusti sitä, mitä ovat. Kyse on itämaisista uskonnoista kuten esimerkiksi hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja krishna -liikkeestä. Osa on lampaiden vaatteisiin pukeutuneita susia. Tällaisia ovat esimerkiksi monet new age –liikkeen muunnelmat. Varsinkin nyt pakolaisvirtojen vyöryessä vieraslajien listalle on syytä lisätä myös islam.

 

Missä kulkee kristinuskon ja vieraslajien välinen raja? Se on helppo vetää. Vain kristinuskossa Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antaa syntiselle ihmiselle hänen rikkomuksensa Poikansa tähden anteeksi. Kaikissa muissa uskonnoissa ihmisen on itse ponnisteltava ansaitakseen jumalansa suosio. Siinä onnistumisesta ihminen ei voi koskaan olla varma yrittipä hän miten kovasti tahansa.

 

Ken uskoo omaan hyvyyteensä,  virheettömyyteensä ja synnittömyyteensä voi hyvin jatkaa uskomistaan omalla tavallaan ja jättäytyä karman varaan. Me elämässä monin tavoin kompastelevat syntiset jättäydymme sen varaan, että Jeesuksen tarjoama armo on ainoa tie Jumalan luo.

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin