Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Onko sinunkin Jumalasi kuollut?

Martti Luther vietti kerran kolme vuorokautta masentuneena ja murehtien jotain, mikä oli mennyt pieleen. Kolmantena päivänä hän kääntyi katsomaan huoneeseen tullutta vaimoaan hämmästyneenä. Sitten Luther keksi, mistä hänen vaimonsa epätavallisen pukeutumisen täytyi johtua.

 

”Kuka on kuollut?” Luther kysyi vaimoltaan.

 

”Jumala,” vaimo vastasi.

 

Luther ällistyi ja sanoi: ”Mitä sinä oikein tarkoitat? Jumala on kuollut? Ei Jumala voi kuolla?

 

”Vai niin,” vaimo vastasi. ”Käyttäytymisesi takia olin jo aivan varma, että Jumalan on täytynyt kuolla.”

 

Jokaisen elämässä on huonoja päiviä. Sellaisia, jolloin mieli on maassa, eikä valoa tahdo näkyä edes tunnelin päässä.

 

Onko sinunkin Jumalasi kuollut?

 

Jonkun ihmisen harkitsemattomat sanat, omien virheiden märehtiminen, vaikeudet työssä tai ihmissuhteiden ongelmat ovat ehkä tuntuneet sinusta ylivoimaisilta kestää. Yhden lannistaa työttömyys, toisen töiden liiallinen määrä. Joku murehtii, miten saada rahat riittämään. Toinen stressaantuu miettiessään, miten sijoittaa säästyneet rahat turvallisesti.

 

Masentuneen ja uupuneen ajatuksissa Jumala tuntuu olevan tavattoman kaukana tai ainakin ryhtyneen tuppisuuksi. Ennen tavattiin sanoa: ”Jokaisella on kannettavana oma ristinsä." Kirjassaan Teesejä ristin teologiasta Juha Vähäsarja kuvaa ”kuolleen Jumalan ongelmaa” oivallisesti:

 

”Risti on taakka, jonka alle tunnutaan tukehduttavan. Joka painaa kuin poikkipuu harteilla. Eikä näytä olevan ketään, joka sitä kanssamme kantaisi. Risti on erämaa, synti, kipu tai häpeä. Risti on alamittaisuutta, ahdistusta tai sairautta.  Risti on pilkkaa tai katkeruutta, uskon puutetta tai jatkuvaa janoa. Ristillä on monta nimeä, mutta aina se on painoa, joka laittaa kumaraan ja pimeyttä, joka pyrkii peittämään tulevaisuuden ja toivon.”

 

Heti perään Juha Vähäsarja kirjoittaa kelpo lääkärin tavoin masennuksesta ja Jumalan vaikenemisesta sairastuneelle reseptin:

 

”Herramme Jeesus on itse onneksi suuri Ristinkantaja. Se tarkoittaa sitä, että kun sinä olet oman ristisi alla, on hän siellä sinun kanssasi. Kun kannat taakkaasi, kantaa hän sitä sinun kanssasi. Kun toivot itsellesi kuolemaa, hän kiinnittää sinut elämään. --- Kun harkitset selän kääntämistä Isälle, hän kysyy, mitä voisi enemmän sinulle tehdä kuin antaa henkensä puolestasi. --- Kun risti annetaan, siihen on merkitty jo tehtävä ja vapautuksen päivämäärä valmiiksi.”

 

”Ja kun risti vie Jeesuksen luo, ei meille voi käydä kuin hyvin. Jumala on läsnä aina, vaikka sitä ei uskoisi.”

 

Siinä lääke, jota masentuneen ja uupuneen kannattaa nauttia ainakin kolmesti päivässä. Mieluiten Jumalan hyvyyttä ja uskollisuutta ylistävien rukousten kanssa.

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

17.3.2019 klo 08:42:40
Reijo kirjoittaa

Hei, Matti! Kiitos kommentistasi, jossa kerrot karuista kokemuksistasi. Sinulla tuntuu olevan kovin raskas ja tummin värein piirretty elämänkaari.

Varmaankin on niin, että joitakin vaikeudet karaisevat ja kasvattavat vahvaksi samalla tavalla kuin urheilijan on kestettävä suunnaton määrä ponnisteluja, lihaskipuja ja kieltäytymisiä päästääkseen huipulle. Toisille jatkuvat vaikeudet - varsinkin toisten ihmisten aiheuttamat - ovat musertava taakka, joka vie elämästä ilon ja saa tuntemaan itsensä arvottomaksi, epäonnistuneeksi ja hylätyksi.

Toivotan sinulle runsasta Jumalan siunausta. On eräs, joka ei ajanut ainutakaan luokseen tullutta pois. Joka osoitti suurta rakkautta niin sadanpäämiehelle, veronkerääjälle, arvostetulle Nikodemokselle kuin itse teosta tavatulle sytiselle naisellekin. Voit luottavaisesti lisätä oman nimesi tuohon luetteloon. Hänen rakkauteensa voit kääriytyä ja kätkeytyä silloin, kun elämä tuntuu pelkältä taakalta.



16.3.2019 klo 22:44:25
Matti kirjoittaa

Pikkupojasta lähtien olen joutunut kärsimään,milloin mistäkin,sairaudesta,väkivallasta,ja pelostakin,johtuen turvattomuudesta.Sain kerran ns.kirkastusvuorikokemuksen,jossa Herra Jeesus ilmestyi,ja sanoi että hänen luonaan ei ole väkivaltaa,ei pelkoa.Sain myös tietää,että kaikki vaikeudet mitä elämässäni on tapahtunut,oli vain yhden langenneen enkelin aiheuttamaa.Olisiko tämä minun ristini?On muuten väärin olettaa,että kova elämä tekisi vahvemmaksi,sitä se ei tee,mutta traumatisoi kyllä.Ehkä en ole riittävän vahva elämään.Nyt on ikää yli 60v ja lohduttaudun sillä,että takana on enemmän vuosia kuin edessä.Elämänhalun on vihollinen onnistunut riistämään jo teinistä alkaen.Nyt asun liki erakkona,mutta olen turvassa ja melko tyytyväinen,toivon kuitenkin kuolevani pian pois.Jumalalle kiitos elämästä,ja ettei mitään pahempaa ole nyt sattunut liki 10 vuoteen,paitsi kaikki rakkaat läheiseni kuolivat lyhyen ajan sisällä.



7.3.2019 klo 13:29:19
Raija kirjoittaa



Olin murheellinen joidenkin asioiden vuoksi.En ole ennen ollut näillä sivuilla.Sattumalta osuin tänne.Sain rohkaisua ja uutta voimaa tästä kirjoituksesta.Herra tietää kaiken.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin