Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Onko elämän leivästä kevytversiota?

Jos Jeesus olisi meidän päivinämme ruokkinut viisituhatta miestä vaimoineen ja lapsineen viidellä leivällä ja kahdella kalalla, niin miten olisi mahtanut käydä? Yksi olisi nuuhkinut epäluuloisena kalojen tuoreutta, toinen kysellyt gluteenitonta leipää ja kolmas selittänyt syövänsä vain elävää kasvisravintoa. Tapahtumasta kirjoitettu evankeliumi poikkeaisi varmasti melkoisesti siitä, mikä löytyy Matteuksen evankeliumista.

 

Valistuksen aikana ihminen nostettiin kaiken keskipisteeksi ja aiemmin yhteisön jäsenenä tunnettu yksilö jalustalle. Siinä, missä ennen kirjoitettiin ”me”, ryhdyttiin kirjoittamaan ”minä”. Humanismin myötä valistuksen aatteitten mukaan soluttautui ajatus siitä, että yksilönvapaudet merkitsevät rajatonta oikeutta valita ja valittaa. Jokainen saa vapaasti ja rajoituksetta toteuttaa omia mieltymyksiään kunhan ei vahingoita toista.

 

Meidän aikanamme on mistä valita. Kauppojen hyllyt notkuvat saman tuotteen kymmenistä ellei peräti sadoista vaihtoehdoista. Radio ja televisio suoltavat kymmenillä kanavilla ohjelmaa valittavaksi. Netti ja some vielä moninkertaistavat tarjolla olevien vaihtoehtojen määrän.

 

Myös uskonnosta on tullut monille tavaratalo, jonka valikoimista jokainen voi tuunata itselleen mieleisen koosteen. Tarjolla on valtaisa määrä seurakuntia erilaisin perintein, korostuksin, tulkinnoin, kastekäsityksin, rytmein ja ohjelmin.

 

Raamatusta ja evankeliumista on tarjolla monenlaisia astian maulla höystettyjä ja perinnäistavoilla maustettuja versioita. Erityisen suosituksi näyttävät tulleen samanlaiset kevytversiot, joita kauppojen hyllyillä on virvoitusjuomista, margariinista, jugurtista, makkarasta ja monesta muusta elintarvikkeesta.

 

”Kuolema näyttää tärkeimmän. Kuoleman lähellä teologien ajatukset pelkistyvät ja keskittyvät olennaiseen. Asiantuntijakin jää luottamuksen varaan”, aloittaa Milla-Maaria Hyyrynen artikkelinsa Kirkko ja kaupunki lehdessä 28.10.2015.

 

Kuolema on jokaiselle meistä samaan aikaan hyvin henkilökohtainen ja universaali asia. Oma kuolemani tulee samalla olemaan minun yksityinen maailmanloppuni. Siitä ei ole ”kevytlevitettä” eikä sitä voi tuunata. Sen edessä kestää vain se tärkein ja olennaisin.

 

Mikä sitten on se tärkein ja olennaisin, johon meidän olisi hyvä keskittyä  jo voimamme ja terveytemme päivinä?

 

Olennaisin, keskeisin ja loppupeleissä ainoa tärkeä asia on Vapahtajamme Jeesus ja suhteemme häneen. Kyse on nimittäin suhteesta, ja kaiken lisäksi hyvin henkilökohtaisesta suhteesta. Kun pysyttelemme hänen rakkautensa ja armonsa lähellä, hänen kirkkautensa peittää meidän taipumuksemme omiin tuunauksiin tai toisenlaisia uskon polkuja valinneiden arvosteluun. Jäljelle jää vain yksin Jeesus, jonka tarjoamaan elämän leipään tartumme aikailematta, epäröimättä ja turhia kyselemättä.

 

1.

Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi,

vain Hänen luonaan tyyntyy syömmeni.
Vain luona ristin hiljaa vartoen

saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.

2.

Kuin virva tulten tuo liekki häilyvä,

on täällä onnekkainkin elämä.
Pois rientää hetket onnen päivien;

Vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.

3.

Vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö

ja sydän tuskan täyttämänä lyö.
Kun kuljet kautta korven pimennon,

vain Jeesus riittää, Hän yksin luonain on.

4.

Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa

 ja aallot uhkaa purren upottaa.
Oi auta, Herra! huudan tuskassain.

Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.

5.

On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu

ja päärly portit mulle avautuu.
On luonain Hän, kun jätän tämän maan

ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.

 

Eeva Vaija sävelsi ja sanoitti jatkosodan päättymisen aikoihin vuonna 1944 tämän yli seurakuntarajojen suositun hengellisen laulun. Voit kuunnella sen Reijo Ikosen laulamana tämän linkin kautta

 

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

18.12.2015 klo 00:15:16
pirre kirjoittaa

Vau pakko sanoo !!
todella hyvää ja ravitsevaa sekä hyvin herättelevää kirjotusta... kiitos



3.11.2015 klo 14:16:50
Sirkku kirjoittaa


Oheinen kuva sai minut hymyilemään... Meillä on kaikilla epäilystä, ja nimenomaan niitä vaihtoehtoja on nykypäivänä - ihan liikaakin. Joskus, väsyneenä aika useinkin, menee pää pyörälle esim. juuri ruokakaupassa kun pitäisi päättää minkä tuotteen valitsee. Siellä on, kuten kirjoitit, monen eri valmistajan tekemiä, eri rasvaprosentein, ulkonäöllisesti vetovia tai sitten ei.. Hidastaa meidän etenemistämme, saa miettimään asioita, väsyttääkin. Mutta minusta vaihtoehdot vaikuttaa myös ymmärrystä siihen, että kaikkea ei tarvitse saada, ei osata eikä valita. Se on helpottavaa. Olenkin rukoillut itselleni suoraa tietä - ja sitten kun en ole uskaltanut astella sitä Herran antamaa suoraa tietä suoraan :), olen joutunut käymään samoja mutkia kuin ennenkin... No - niin - ajatus, mikä tekstin kuvasta tuli mieleeni jatkuu: epäiliväthän opetuslapset Jeesuksen aikanakin, monessa kohtaa, esittivät kysymyksiä, eivät pystyneet uskomaan ennenkuin näkivät. Mutta onneksi eivät saaneet epäuskostaan tuomiota. Saivat Jeesuksen kautta synninpäästön ja anteeksiannon. Onneksi emme saa mekään - tuomiota. Kun on vielä armon aika. Tämä autuas aika. Kiitetään siitä Herraa. Ja kiitokset humoristisista teksteistäsi & terveiset vaimolle ja kanasille ! :)





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin